maanantai 4. toukokuuta 2015

Gillian Philip - Tulimieli

Sisältää juonipaljastuksia!



Kun olin viime syksynä TET-harjoittelussa Myyrmäen kirjastossa, varauksia käsitellessäni vastaani osui kirja, joka herätti kiinnostukseni. Pari viikkoa sitten sama kirja tuli minua vastaan, kun selasin - jälleen kerran - kirjallisuusdiplomin kirjalistaa. Ei muuta kuin kirja varaukseen. Kirjan kannessa oli teksti, jonka mukaan Gillian Philipin kirja Tulimieli (Firebrand, 2010) oli vuoden paras fantasiaromaani. Tämä teksti oli omiaan herättämään kiinnostustani vielä entistä enemmän.
 
                      Jo alussa minulle kävi selväksi, että kirja ei ollut minun makuuni. Ei tarinassa vikaa ollut, mutta mielestäni kerrontatapa oli jotain niin hirveää. Oikeasti. Aivojani sattui, kun luin kirjaa. Muutenkin tapahtumista kerrottiin todella kummallisen tuntuisesti ja epäloogisessa järjestyksessä.

                      Seth McGregor on puolivilli äpärä, jonka äiti lähettää hänet vauvana isänsä Griogairin linnoitukseen. Seth kulkee omia polkujaan, eikä ystävien hankkimisesta piittaa. Hän on muutenkin jo halveksittu syntymäperänsä takia. Asiat muuttuvat, kun Seth tutustuu velipuoleensa Conaliin. Levottomuudet sithejen keskuudessa kuitenkin alkavat lisääntyä. Asetuttuaan vastustamaan kuningatarta Kate NicNiveniä Conal saa tuomiokseen karkotuksen mystisen hunnun taakse ihmisten maailmaan, jossa noitavainot roihuavat hurjimmillaan. Veljelleen uskollinen Seth ei anna Conalin kärsiä karkotusta yksin, vaan lähtee tämän mukaan.

                      Kirjan alku sisältää pätkän, johon lukija saa törmätä uudelleen suurin piirtein kirjan puolivälissä. Sitten kerronta hyppää vuosia taaksepäin hetkeen, jossa Seth saapuu linnoitukselle ensimmäisen kerran. Vasta tämän jälkeen tarina alkaa rullata eteenpäin. Minua häiritsi, että kirjan aika pomppi. Välillä Seth kertoi takaumina tapahtumista, välillä taas tapahtumista sitä mukaa kun ne etenivät. Samoin selkeät viittaukset myöhempiin tapahtumiin pistivät silmään. Kaikki tämä juonessa hyppiminen sai aikaan sekavan tunnelman, ja se vähensi lukuintoani.

                      Miinusta tulee siitä, että hahmot olivat Conalia, Sethiä ja ihmistyttö Catrionaa lukuun ottamatta pintapuolisia ja etäisiä. Suurin osa henkilöistä tuntui väkipakolla kirjaan kirjoitetuilta. Nimivilinäkin häiritsi, eikä se laantunut kirjan edetessä. Melkein kaikki henkilöt nimineen menivät minulta ihan ohi. Muistamani nimet/henkilöt voi laskea sormilla... Lisäksi hahmot eivät olleet mieleenpainuvia.

                      Sitheistä kertovaa kirjaa ei olekaan ennen tullut vastaan. Sithet siis ovat skotti- ja irkkutarustosta löytyviä keijumaisia taruolentoja. Itse en ollut aiemmin törmännyt lainkaan sitheihin, mutta google pelasti minut pulasta. En suosttele kirjaa niille, jotka eivät jaksa keskittyä lukemiseen täysillä, saatikaan sitten niille, jotka haluavat kirjansa olevan selkeä. Näissä tapauksissa Tulimieleen tarttuminen ei ole kaikista viisain ratkaisu.

                       Tähdet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti