Cassandra
Claren kirjasarja, Varjojen kaupungit, on jo noussut ilmiöksi. Itse tunnistan
sarjan helpommin sen alkuperäisnimellä The Mortal Instruments (TMI). Jouduin
odottamaan sarjan viimeisen osan suomennosta aivan liian pitkään!
Englanninkielistä versiota en myöskään saanut käsiini. Mutta nyt vihdoinkin
sain TMI:n kuudennen osan mukaani. Kirja pomppasi heti lukulistani kärkeen.
Luin kirjan maanantaina
yhdeltä istumalta 639:stä sivusta huolimatta. Aikaa meni about kolme ja puoli
tuntia johtuen kirjassa esiintyvistä pitkistä kuvailu- ja selityspätkistä.
Kuten aiemmatkin sarjan osat, myös tämä kirja sai minut kiedottua kirjan
maailmaan. Ajantajuni hävisi.
"Yöllinen
metsästäjä mustaa käyttää,
suru ja kuolema valkoiselta näyttää.
Häiden morsian ylleen kultaa pukee,
väri punainen loitsujen taikaa tukee.
Hautajaisissa valkoinen silkki loistaa,
roihu liekkien syntimme poistaa.
Myös syntymän jälkeen on liekkien vuoro,
luunvalkeaan verhoutuu äänetön kuoro.
Kun kadonnut palaa, on sinisen aika,
tiedon salaisen siunaa harmaa taika.
Sahramin väriä voittaja kantaa,
sydänsuruissa lohtua vihreä antaa.
Uljaat demonitornit hopeaa hohtaa,
loiste pronssin voimia pahoja johtaa."
suru ja kuolema valkoiselta näyttää.
Häiden morsian ylleen kultaa pukee,
väri punainen loitsujen taikaa tukee.
Hautajaisissa valkoinen silkki loistaa,
roihu liekkien syntimme poistaa.
Myös syntymän jälkeen on liekkien vuoro,
luunvalkeaan verhoutuu äänetön kuoro.
Kun kadonnut palaa, on sinisen aika,
tiedon salaisen siunaa harmaa taika.
Sahramin väriä voittaja kantaa,
sydänsuruissa lohtua vihreä antaa.
Uljaat demonitornit hopeaa hohtaa,
loiste pronssin voimia pahoja johtaa."
Taivaallisen tulen
kaupunki (City of Heavenly Fire, 2014) alkaa prologilla, jossa Jonathan Morgenstern
alias Sebastian hyökkää Los Angelesin instituuttiin pimennettyjen
varjometsästäjiensä kanssa. Instituutti on jo kuudes kohde, johon on hyökätty
lyhyen ajan sisällä. Instituutissa olevat aikuiset pimennetään, mutta lapset
onnistuvat pakenemaan Idrisiin turvaan lukuun ottamatta yhtä heistä: Mark jäi Sebastianin
vangiksi. Poikaa ei kuitenkaan pimennetä, sillä haltijaverensä vuoksi Sebastian
ei halua häntä.
12-vuotiaat Emma Carstairs
ja Julian "Jules" Blackthorn ovat hahmoja, joihin törmäsin
ensimmäisen kerran netissä. En tajunnut, että he ovat niin nuoria, enkä
myöskään aiemmin ollut tiennyt heidän olevan mukana TMI:n viimeisessä
osassa. Olin ajatellut heidän olevan
jostain muusta kirjasta/sarjasta. Oli mielestäni mukavaa, että TMI:ssä oli
mukana nuorempiakin henkilöitä ainaisten teinien ja aikuisten varjometsästäjien
lisäksi.
Taivaallisen tulen
kaupunki on sarjan kirjoista paksuin ja kenties raskain lukea. Hirmuisen
ihmissuhdedraaman lisäksi (johon jo itse kyllästyin pikkuhiljaa) kirjassa oli
hirveästi selostuksia ja pitkiä kuvailupätkiä. Ainakin Clare kertoi
yksityiskohtaisesti ympäristöstä, jossa liikuttiin. Ja miljöö oli laaja: mukana
oli niin New York, Idris, Adamanttilinnake kuin myös Valon hovi ja Edom.
Koko Varjojen kaupunki
sarja on keskittynyt lähinnä draamaan. Henkilöt kituvat omatunnontuskissaan,
syyllisyydentunteissaan ja rakkaudessaan. Taustalla on kuitenkin kytenyt
toiminta ja taistelu, mutta kaikenlainen draama vie tarinasta suuren osan,
minun mielestäni jo liiankin suuren. Sielun tuskalla mässäily alkoi jo välillä
käydä hermoille.
Kirja oli paras koko
sarjasta. Se toi mukanaan uusia näkökulmia, uusia paikkoja ja uusia henkilöitä,
lajeista nyt puhumattakaan. Esimerkiksi aaveratsastajista (jotka ovat tietynlaisia
haltijoita) ei ole löytynyt mainintaa TMI:n aiemmista osista. Hahmokehitystä
tapahtui, ja joitakin hahmoja syvennettiin. Olin esimerkiksi iloinen, ettei
alun jälkeen Emmaa heitetty syrjään, vaan hän pysyi vahvasti tarinassa mukana.
Samoin Tiberius, Mark ja Helen Blackthorn ansaitsivat paikkansa. Julianista en itse pitänyt, enkä oikein
myöskään lopuista Blackthorneista. Juoni piti otteessaan suht hyvin, vaikka
välillä lukeminen olikin puuduttavaa ja saman toistamista hieman eri sanoilla.
Tämä kirja sai minut nauramaan ja itkemään useaankin otteeseen!
"'Koko
elämäni ajan se on korventanut suonissani, viillellyt sydäntäni veitsien tavoin
ja kiskonut minua alaspäin kuin lyijypaino - koko elämäni, enkä edes tiennyt
sitä. En ole koskaan tiennyt, että asiat voisivat olla toisin. Minulla ei ole koskaan
ollut näin... kevyt olo', hän sanoi hiljaa ja sitten hän hymyili, sulki
silmänsä ja kuoli."
TMI-sarjan
läpi lempihahmojani ovat olleet Clary, Sebastian, Veli Zachariah, Magnus ja
Raphael. Minua ärsytti suuresti, että Raphaelin kuolema kirjoitettiin niin
lyhyesti. Olisipa kirjailija kirjoittanut kohtauksen paremmin! En edes heti
tajunnut vampyyrin kuolleen. Epäselvää ja ärsyttävää. Lisäksi olisin halunnut,
että edes jotain olisi kirjoitettu kunnolla Raphaelin näkökulmasta. Kunnolla.
Olisin halunnut, että hahmoa olisi syvennetty enemmän. Toki Taivaallisen tulen
kaupungin aikana Raphaelista selvisi uusia asioita. Magnuksestakin selvisi yhtä
ja toista, samoin hänen ja Raphaelin yhteisestä menneisyyden tapahtumasta.
Pitkä miinus kyllä löytyy.
Olin toki osannut jo aavistella asioita Zachariahin kohdalla, mutta.... njäh.
Tässä kohden minun pitää mainita Cassandra Claren toinen kirjasarja, The
Infernal Devices (TID), jota ei ole suomennettu. Sarja sijoittuu 1800-luvun
loppupuolelle Iso-Britanniaan, ja maailman pohja on samanlainen kuin TMI:ssä.
Maailmassa on varjometsästäjiä, vampyyrejä, velhoja ja muita olentoja. TID:in
päähenkilöitä ovat William Herondale, James Carstairs ja Theresa Gray.
Palataan Zachariahiin. Kun
taivaallinen tuli poltti häntä, hän palasi ihmiseksi, vaikkei ikinä aiemmin
hiljaiselle veljelle ole käynyt niin. Zachariah paljastui parikymppiseksi ja
tummahiuksiseksi mieheksi. Hänen aiemman elämänsä nimeä ei missään vaiheessa
sanottu, mikä on hyvä juttu, mutta vihjeitä annettiin senkin edestä. Jem
Carstairs ja veli Zachariah ovat sama henkilö.
Taivaallisen tulen
kaupunki spoilasi liikaa, siis ihan anteeksiantamattomasti liikaa TID:istä.
Jemin lisäksi kirjassa tavattiin myös Tessa Gray. Kumpikin eli vielä yli sadan
vuoden jälkeen ja he rakastivat toisiaan. TARPEETTOMIA SPOILAUKSIA! Olen
lukenut vasta TID:in ensimäisen osan, joten hahmot olivat minulle tuttuja. Nyt
sain tietää, ettei Tessasta ja Jemistä tulisi paria. Kiitosta vain tästäkin. En
usko, että ne jotka eivät TID:iä ole lukeneet, ymmärtäisivät keitä kaksi menneisyyden
henkilöä ovat. Näitä ihmisiä ei varmaankaan haittaa spoilerit, jos he eivät
edes ymmärrä niitä. Tosin niin epäselvät kuin selvätkin viittaukset
menneisyyteen saattavat häiritä.
Kirjan loppupuoli oli tuskaa.
Kuolemia, petoksia, välähdyksiä siitä, miten elämä olisi voinut olla
toisenlaista. Tärkeimpien henkilöiden joukko jää jumiin Edomiin, Magnuksen isä
saa henkilöllisyyden (jonka olin jo arvannutkin loppuun mennessä), Simon
unohtaa etc. Hyrrrh. Liikaa tunteita. Itkin lopun aikana neljä kertaa xD
Minun makuuni
ihmissuhdedraamaa oli liikaa ja tavanomaista, sekä juoni oli tietyltä osin
ennalta-arvattava (Eivätkö kaikki kirjat sitten ole?). Mutta voin sanoa, että
tämä sarja kannattaa lukea. Ja voisin myös kertoa, että tähän kirjasarjaan tutustuminen
on myös sivistävää, sen verran suuren suosion TMI on saavuttanut.
Tähdet kirjalle: ★★★★
Tähdet sarjalle: ★★★★
Tähdet kirjalle: ★★★★
Tähdet sarjalle: ★★★★