Sisältää juonipaljastuksia!
Tulin
tässä lukeneeksi Essi Tammimaan kirjan Noaidin tytär, joka on julkaistu Otavan
toimesta vuonna 2013. Melko uusi teksti siis on kyseessä. Olen lukenut tämän
kirjan jo kerran aiemmin, mutta sujuvasti unohdin kaiken, suurimman osan
asioista jo pari päivää kirjan lukemisen jälkeen. Mitenkään erityisen
mieleenpainuvaksi en siis tätä kirjaa koe.
Kirja kertoo nuoresta
16-vuotiaasta Aurasta, joka elää Kellokoskella isänsä kanssa. Hän rakastaa
Maailman laidalla - bändin musiikkia, muttei ole kertaakaan käynyt keikalla, ei
usein käy missään. Hänen äitinsä Risten lähti kotoa, kun Aura itse oli vielä
pieni. Perheessä ei hellyyttä osoiteta, eikä juurikaan puhuta. Aura tuntee
olevansa ulkopuolinen kaikkialla, myös ystäviensä keskuudessa. Mutta ehkä
ystävätkään eivät ole ystäviä ensinnäkään.
Juoni on erilainen ja
etenee Auran näkökulmasta, näyissä Sagan näkökulmasta. Tarinan idea oli
todellakin omaperäinen: hirvikuningatar, saamelaissoturittaret etc. Vaikka idea
olikin erilainen ja hyvä, toteutus oli ennalta arvattava. Tähän varmasti
vaikutti se, että kirjan lukeminen uudelleen veresti vanhoja muistoja.
Huomasin, etten pitänyt kirjasta niin paljon kuin aiemmin.
Hahmot olivat
tavanomaisia. Aura on tyttö, joka ei tiedä asioista mitään. Paju on tunnettu laulaja,
joka kiinnittää silmänsä Auraan. Yllätys yllätys Paju tietää kaiken
soturittarista ja todellisesta uhasta. Aura on epävarma ja epäsuosittu, Paju
itsevarma ja suosittu - onhan hän Maailman laidalla - bändin laulaja. Vaikka
kirjassa olikin perinteiset sukupuoliroolit, Aura kirjan loppupuolella kohtaa
pääpahiksen yksin. Ennalta-arvattavaa juu. En ikinä oppinut pitämään kirjan
hahmoista.
Ennalta-arvattavuus osui
silmään lukiessa, mikä heikensi lukukokemuksen nautittavuutta. En siis pitänyt
kirjasta, mutta omalaatuinen idea pelastaa jonkin verran.
Tähdet: ★★★
Tähdet: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti