maanantai 23. marraskuuta 2015

P. C. Cast & Kristin Cast - Yön talo: Salattu



Sisältää juonipaljastuksia!


Miten yön talon uusin ja kymmenes osa on mennyt minulta ohi? Ei sillä, että sarja enää minua niin paljon kiinnostaisi, mutta olen kuitenkin päättänyt lukea sarjan loppuun asti. En enää pidä kyseisestä kirjasarjasta enää niin paljon kuin ennen. Kerrontatapa ja tyyli tuntuvat suurina annoksina liian lapsellisilta ja helpoilta, hahmot käyvät suurimman osan ajasta hermoille. Pari kivaa hahmoa joukossa toki on, mutta niiden määrä on alkanut vähentyä. Suurin osa hahmoista tuntuu pintapuolisilta ja stereotypisiltä, eikä siltä saralta kannatakaan mielekkyyttä lähteä etsimään.


                      Kirjan alussa Neferet sytyttää Lenobian tallin palamaan. Yksikään hevosista - tai vampyyreistä/ihmisistä ei kuole, mutta uudelleen Lenobian luo saapunut Travis joutuu sairaalaan. Neferet paljastuu viimeinkin vampyyrien neuvostolle, muttei anna sen häiritä suunnitelmiaan. Yön taloon tulee säpinää, kun Neferetin viallinen ase, Aurox, ilmestyy uudelleen kuvioihin. Ongelmia ei tietenkään puutu myöskään Zoeyn lähipiiristä - yksi kehän elementeistä vaihtaa puoltaa. Lisäksi ensimmäinen merkitty punainen tulokas huomaa tosinäön kykynsä voimistuvan ja alkaa tulkita niitä, välillä jopa yhdessä Afroditen kanssa.

                      Zoey ei ole ikinä ollut lempihahmoni, mutta viimeisimpien osien aikana olen alkanut nuorta naista inhoamaan. Päähenkilö ei todellakaan ole päätöksissään kovinkaan vahva, hänhän ei kunnolla osaa päättää, mitä tehdä. Liikaa aikaa kuluu siinä, kun Zoey jumittaa päätöksenteoissaan. Yksi lempihahmoistani sarjan alusta asti on ollut Afrodite, eikä tämä neitokainen niin suuressa osassa ollut tässä kirjassa. Erin on myös yksi lempihahmojani, ja olinkin hivenen harmistunut, kun hänet esitettiin koko kirjan ajan huonossa valossa. Erin on yksi harvoista hahmoista, joiden kohdalla on tapahtunut luonteen tasolla huomattava muutos. Lempihahmojengiini lukeutuu lisäksi Refaim, joka ei myöskään ollut tärkeässä asemassa tässä kirjassa. Kenties niin Afrodite kuin Refaimkin ovat jo nähneet valokeilansa ja nyt siirtyneet taustalle pois Zoeyn iänikuisten ongelmien ja jätkäpulmien tieltä.

                      Juuri jätkäongelmia Zoeylla riittää, ja niihin olen tuskastunut jo aikoja sitten. Jokaisessa kirjassa on ollut ongelmia Zoeyn ja hänen poikaystäviensä ja poikaystäväkandidaattiensa välillä. Samaa vanhaa puidaan jatkuvasti. Esimerkiksi aiemmin sarjassa Zoey valitsi Heathin sijaan Starkin ja nyt Zoey näkee näkijäkivensä läpi Auroxissa Heathin. Tästä tulokasylipapitar sitten hämmentyy ja alkaa pohtia niin hänen ja Starkin kuin hänen ja Heathin suhteita. Ei draamassa ole mitään pahaa, mutta liiallisina annoksina ja samasta kulmasta, samalla tyylillä.. Hahmokehitystä kirjassa ei tapahtunut juurikaan, vain Erinin, Shaylinin ja Afroditen kohdalla. Myös Nicolen olemus alkoi muuttua, vaikkei sitä tuotukaan kirjassa esille niin tärkeänä pointtina.

                    Tähdet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti