Sisältää juonipaljastuksia!
Halliday,
yksi rappeutuvan maailman rikkaimmista henkilöistä, ei kuollessaan aio
testamentata rahojaan kenellekään. Halliday on parhaimpana pidetty
pelisuunnittelija. Pelejä mies rakastaakin, ja näin ollen hän järjestää suuren
jahdin. Ennen kuolemaansa Halliday on kuvannut videon, jossa kertoo
lahjoittavansa yli 200 miljardin arvoisan omaisuuden sille, joka löytää kolme
erilaista avainta ja suorittaa onnistuneesti kolme porttia. Tämä kaikki tulee
tapahtumaan Hallidayn luomassa OASIS:issa, virtuaalimaailmassa, johon ihmiset
pakenevat ankeaa todellisuutta. Hallidayn omaisuutta aletaan kutsua nimellä
pääsiäismuna. Tästä alkaa aikakausi, joka myös munastajien aikakautena
tunnetaan.
Wade Watts alias Parzival
on 18-vuotias nuori mies, joka asuu tätinsä luona yhdessä Oklahoma Cityn
"pinoista". Wade on munastaja ja on jo viiden vuoden ajan yrittänyt
ratkaista arvoitusta, joka johtaa kupariavaimen luokse. Mikään ei vain tunne
tuottavan tulosta, ja Wade on jumissa planeetalla nimellä Ludus, joka on
sovellettu oppimisympäristöksi. Sitten kesken erään tuntinsa Wade tajuaa, mitä
Hallidayn arvoituksessa sanotaan.
Kirjan maailma on
kammottava kuvaus siitä, mihin suuntaan ihmiskunta saattaa olla menossa. Suurin
osa päivästä kuluu OASIS:in maailmassa, pelin sisällä. OASIS korvaa todellisen
maailman lähes täydellisesti: siellä tapahtuvat niin työt, koulujen käyminen
kuin vapaa-ajan hengailu. Tämä tulevaisuudennäkymä sijoittuu vain parin
vuosikymmenen päähän. Erot rikkaiden ja köyhien välit ovat räikeät,
nykypäivääkin helpompi huomata.
Uppouduin tarinaan alun
hitaan, puuduttavalta tuntuvan kuvailevan osion jälkeen. Tarinassa todellisuus
ja OASIS:in maailma sekoittuivat yhteen, enkä lukijana aina ymmärtänyt, missä
mentiin, virtuaalimaailmassa vai todellisessa. Välillä maailmojen tunnistaminen
oli helpompaa, mutta oli kohtia, joissa jouduin sivutolkulla miettiä, kumpi
maailma oli sillä kertaa kyseessä. Luin kirjan kaiken kaikkiaan nopeasti,
tietysti kuvailu- ja esittelypätkät hitaammin.
Idea
oli todellakin omaperäinen. Ernest Cline on taitavasti luonut sanoillaan
todentuntuisen maailman - jos tarkkoja ollaan, niin kaksi. Clinen kirjan
päähenkilöt olivat kaikki nuoria, juuri aikuisiän kynnyksellä. Nämä nuoret
muodostavat ikään kuin hyvisjoukon. Vastassa on kaupallinen järjestö, jonka
jäseniä kutsutaan kuutosiksi. Tämä järjestö haluaa saada Hallidayn
pääsiäismunan itselleen ja muuttaa OASIS:in maksulliseksi, ja evätä köyhiltä
mahdollisuuden käyttää peliä. Tämän järjestön henkilöt ovat kaikkialla
OASIS:issa halveksittuja, mutta aina on ihmisiä, jotka heitä kannattavat -
kuten järjestön jäsenet itse.
Hallidayn arvoitukset
viittasivat jatkuvasti 80-lukuun, joka olikin Hallidayn lempivuosikymmen.
Minulta loputtomat viittaukset menivätkin ohi, 90-luvun loppupuolen lapsi kun
olen. Hyvä lukutunnelma pysyi yllä koko kirjan ajan. Pystyin hyvin eläytymään
kirjan hahmoihin ja tuntemaan heidän kanssaan niin jännitystä, oivaltamisen
tunnetta kuin turhautumistakin.
En pitänyt Art3misista.
Hänen ja Waden säädön aikana en voinut lakata ajattelemasta, että Art3mis
vietti aikaa Waden kanssa vain tiedon vuoksi. Wadesta itsestään pidin, samoin
myös hänen parhaasta ystävästään Aechista. Aechia aloin arvostaa enemmän, kun
paljastui, että vaaleaihoisen ja hyvännäköisen nuoren miehen sijaan hän
paljastui tummaksi naiseksi. Kirjan maailmassa köyhyyden ohella myös rasismi on
paljon suurempi ongelma kuin nykymaailmassa. Päähenkilönelikon (tai
periaatteessa viisikon) viimeinen henkilö, Shoto, nousi myöskin lempihahmojeni
joukkoon. Daitosta en pitänyt.
Eräs luokkalaiseni
suositteli minulle Ready Player Onea. Minulla ei juurikaan ollut odotuksia
kirjan suhteen, sillä en tiennyt kirjasta juuri mitään, nimeäkään en ollut
kuullut aiemmin. Kun kirjaan lopulta kotonani tartuin, tulin lukeneeksi sen
yhdessä päivässä, sillä en malttanut pitää kuin lyhyitä taukoja ja niitäkin
pidin vain vähän. Niin koukuttavaa luettavaa! Melkein jo kääntelin sivuja
eteenpäin katsoakseni spoilauksia... Ready Player One on julkaistu vuonna 2011,
suomennettu vuotta myöhemmin. Nimeä ei kuitenkaan muutettu. Suosittelen kirjaa
sellaisille, jotka eivät kirjan muhkeaa olemusta säikähdä.
Tähdet: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti