Mimmu Tihinen - Sokerista, kukkasista

Eräänä päivänä Melissa vain katoaa. Katoaa, eikä tule takaisin, vaikka kuinka odotetaan.  Melissa on suosittu, kaunis ja iloinen. Epäidenttinen kaksoissisar Minttu on aina tuntenut jäävänsä Melissan varjoon. Silti Melissan katoaminen herättää Mintussa surun, joka ei hälvene millään. Alati kylmäävä tunne vatsanpohjassa kertoo pelosta toisen puolesta.

"Joka kesä olemme olleet viikon tai kaksi isän luona mutta nyt meitä ei enää ole.
On vain puolet jäljellä.
On vain ontuva puolet jäljellä, vain yksi.
Vain yksi käsi, ei voi kantaa laukkua. Vain yksi jalka, ei voi kävellä. Vain yksi kaksonen, ei voi mennä minnekään.
Äiti tulee ja kietoo kätensä ympärilleni.
Äiti sanoo, että hän rakastaa tätä yhtä, joka on jäljellä."

Erittäin kaunis ja herkkä tarina. Kerronta etenee pehmeästi ja suru on läsnä kirjan jokaisella sivulla. Tunteet välittyvät loistavasti lukijalle ja saavat miettimään asioita. Mikä on kuolema ja missä se on? 15-vuotias on liian nuori kuolemaan. Itkin kirjaa lukiessani moneen otteeseen, vaikken herkkä ihminen olekaan. Jostain syystä kirjat ja joskus myös elokuvat saavat minut usein itkemään.

                      Surullisesta aiheestaan huolimatta kirja on loistavaa luettavaa. Lopussa valostuvaa tekstiä lukee mielellään ja kielikin on lukijaa lähellä. Suosittelen lämpimästi tätä Mimmu Tihisen kirjaa kaikille. Ihan kaikille, todellakin. Teos sisältää vain hieman päälle 90 sivua, joten lukemiseenkaan ei mene kauaa aikaa (paitsi jos jää pohtimaan ja rauhoittumaan aina välillä, kuten minä jouduin tekemään). Kirja on kirjoitettu 2006. Ihmettelenkin, miten tämä romaani ei ole aiemmin saapunut kohdalleni. Olenkohan sivuuttanut kirjan sen ohuuden ja kannen vuoksi? Niin tai näin, olen iloinen, että kirja sattui eteeni.

                    Tähdet: ★★★★★