Ookkeih. Tällä kertaa luettavakseni päätyi vuonna 2010 ilmestynyt fantasiakirja, Noitanainen. Kirjan alkuperäisnimi on Witchling, ja sen on kirjoittanut Jasmine Galenorn. Faktat taas alkuun. Kirja sattui käteeni vain, koska eräs kaverini kehui sitä minulle. Takakannen perusteella arvelin Noitanaisen olevan ihan hyvä. En kuitenkaan odottanut kirjan nousevan suosikkilistalleni, eikä kirja niin tehnytkään.
Tämä tarina siis kertoo
D'Artigon susaruksista, noita Camillesta, vampyyri Menollystä ja ihmiskissa
Delilahista. Sisarukset ovat erilaisia niin ulkonäöiltään kuin luonteiltaankin,
kuten kirjan aikana saa huomata. Sisaruskolmikko kuuluu TTT:n eli Toisen Todellisuuden
Tiedustelupalveluun, ja saavat kiperän tehtävän taakakseen: heidän ystävänsä
Jocko (jättiläinen) on murhattu demonin toimesta, ja Camillen on ystävineen
selvitettävä miksi. Tästä seuraa tapahtumavyöry, joka tuntui välillä hukuttavan
alleen.

Noitanainen on Galenornin
trilogian avausosa, ja se on kirjoitettu Camillen näkökulmasta minäkertojalla.
Sarjan muut osat ovat nimiltään Kissanainen ja Vampyyritar, mistä lienee
nimensä saaneet... Ei ole hankaala päätellä, kenen näkökulmista kirjat on
kirjoitettu.
Omasta mielestäni kirja ei
ollut mieleenpainuva. Ehdin unohtaa faktoja jo kirjan lukemisen aikana! En
jaksanut kunnolla paneutua kirjaan, sillä jo alusta asti oli selvää, että
kirjoitustyyli ja tekstin vaikeaselkoisuus (huonolla tavalla) eivät napanneet.
Ajattelin silti voivani lukea sarjan loputkin osat (jeeeih, toinen osa on
Delilahin näkökulmasta! ♥).
Tähdet: ★★
Tähdet: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti