perjantai 29. toukokuuta 2015

Yasmine Galenorn - Noitanainen

Sisältää juonipaljastuksia!



Ookkeih. Tällä kertaa luettavakseni päätyi vuonna 2010 ilmestynyt fantasiakirja, Noitanainen. Kirjan alkuperäisnimi on Witchling, ja sen on kirjoittanut Jasmine Galenorn. Faktat taas alkuun. Kirja sattui käteeni vain, koska eräs kaverini kehui sitä minulle. Takakannen perusteella arvelin Noitanaisen olevan ihan hyvä. En kuitenkaan odottanut kirjan nousevan suosikkilistalleni, eikä kirja niin tehnytkään.

                      Tämä tarina siis kertoo D'Artigon susaruksista, noita Camillesta, vampyyri Menollystä ja ihmiskissa Delilahista. Sisarukset ovat erilaisia niin ulkonäöiltään kuin luonteiltaankin, kuten kirjan aikana saa huomata. Sisaruskolmikko kuuluu TTT:n eli Toisen Todellisuuden Tiedustelupalveluun, ja saavat kiperän tehtävän taakakseen: heidän ystävänsä Jocko (jättiläinen) on murhattu demonin toimesta, ja Camillen on ystävineen selvitettävä miksi. Tästä seuraa tapahtumavyöry, joka tuntui välillä hukuttavan alleen.

                      Ihan suoraan sanon, etten pitänyt kirjasta. Juoni ja sen käännekohdat olivat kieltämättä omaperäisiä, mutta kokonaisuus ei toiminut. Kirjassa oli vain kaikkea liikaa, ja sain todella sekavan kuvan. Minua ei oikein innostaisi kirjoittaa, mutta tehdään nyt tämä loppuun kun kerran jo aloitinkin. Lempihahmokseni nousi Delilah hänen luonteensa myötä. Tykästymiseeni taisi kyllä vaikuttaa myös se, että hahmo oli ihmiskissa... Kyllä vain, olen kissaihminen. Toinen lempihahmoni oli lohikäärme, jonka Camille nimesi Tulisuuksi. Nimen takana oli se, ettei Camille halunnut kutsua tultasyöksevää olentoa vain lohikäärmeeksi.


                      Noitanainen on Galenornin trilogian avausosa, ja se on kirjoitettu Camillen näkökulmasta minäkertojalla. Sarjan muut osat ovat nimiltään Kissanainen ja Vampyyritar, mistä lienee nimensä saaneet... Ei ole hankaala päätellä, kenen näkökulmista kirjat on kirjoitettu.

                      Omasta mielestäni kirja ei ollut mieleenpainuva. Ehdin unohtaa faktoja jo kirjan lukemisen aikana! En jaksanut kunnolla paneutua kirjaan, sillä jo alusta asti oli selvää, että kirjoitustyyli ja tekstin vaikeaselkoisuus (huonolla tavalla) eivät napanneet. Ajattelin silti voivani lukea sarjan loputkin osat (jeeeih, toinen osa on Delilahin näkökulmasta! ♥).

                        Tähdet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti