"Perjantai on hyvä päivä lähteä", poika sanoo tytölle leikkikentällä. Ja perjantaina lähdetään.
Ennestään toisilleen
tuntemattomat nuoret päättävät lähteä pois tutusta ja turvallisesta
ympäristöstä ja matkata etsimään Lotan isää, joka on jättänyt kodin taakseen
todistettuaan oikeudessa rikollisia vastaan. Lotta haluaa löytää isänsä. Poika,
joka paljastuu vasta kirjan loppupuolella Roniksi, pakenee sen sijaan jotain
muuta.
Kirja on kirjoitettu
raikkaalla tavalla ja arkisella kielellä. Päähenkilöt ovat kiinnostavia eivätkä
"ohuita" kuten joidenkin nuortenkirjojen hahmot ovat. Sivuhahmoja kirja vilisee, ja heissäkin on
syvyyttä. Teos on lyhyt (sisältää 158 sivua) ja onkin helppo lukea yhdeltä
istumalta. Tarina on kepeä, mutta silti taustalla voi havaita vakavampiakin
asioita.
Henkilöiden päätös lähteä
ei ole kovinkaan uskottava. Harva lähtisi oikeasti ilmoittamatta jonnekin ja
viipyisi pari päivää matkallaan, nukkuen siellä sun täällä. Olen myös
hämmentynyt siitä, etteivät esimerkiksi Lotan isovanhemmat soittaneet hänen
äidilleen, kun lotta ilmestyi heidän talolleen yhdessä Ronin kanssa.
Kasvukertomus, kyllä vain.
Henkistä kasvua tapahtuu kirjan aikana paljon, niin yksin kuin yhdessäkin.
Kirjailija on onnistunut hyvin kuvailemaan kirjansa nuoria päähenkilöitä ja
nuoruuden epävarmuutta sekä kauneutta. Hahmoihin kykeni samaistumaan helposti,
sen sain huomata.
Voin suositella tätä
kirjaa kaikille nuorille, sillä tätä kirjaa lukiessa kyllä saivat aivot
tuulettua. Nauruakaan ei puuttunut. En kuitenkaan usko, että kirja pysyy
mielessäni kauaa. Ja faktaa kehiin! Kirja siis on Jukka-Pekka Palviaisen
kirjoittama ja nimeltään Perjantai on hyvä päivä lähteä. Se on julkaistu vuonna
2014, eli kyseessä on aika uusi kirja.
Tähdet: ★★★
Tähdet: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti