Tähänkin kirjaan törmäsin myöskin diplomin kirjalistalla. Kirjassa NASA järjestää kampanjan, jossa ihminen palaa Kuuhun kymmenien vuosien jälkeen. Tällä kertaa mukaan kuitenkin otetaan kolme onnekasta arvalla valittua nuorta. Kuka haluaa osallistua arvontaan?
Idea oli omaperäinen,
mutta toteutus olisi voinut olla parempikin. Mukaan valitut nuoret kuvattiin
makuuni liian stereotyyppisesti. Ranskalainen Antoine kärsii sydänsuruista,
japanilainen Midori ei kykene sopeutumaan joukkoon ja ruotsalaisella Mialla on
paljon ongelmia vanhempiensa kanssa. Hahmoja ei syvennetty tarpeeksi, ja he
jäivät minulle liian pintapuolisiksi. Lisäksi kukaan valituista ei oikeasti
haaveillut avaruuteen pääsystä, vaan suhtautuivat siihen lähinnä pakokeinona. Itse olisin ollut innoissani ja samalla
hermostunut.
Kihisin odotuksesta, kun
hahmojen taustoja ja kuulennolle lähdön syitä käytiin läpi. Halusin heti lukea
tarinaa siitä kohdasta, kun raketti laukaistiin, mutta sain maltettua mieleni.
Osa juonesta oli ennalta-arvattavaa, muttei siinä määrin, etteikö sitä olisi
voinut antaa anteeksi. Loppu oli aivan oma lukunsa, enkä sitä olisi millään
voinut ennustaa.
Ajattelin, että Mia
selviäisi takaisin maahan, ja tarinassa olisi edes jollain tapaa onnellinen
loppu. Kirja ehdottomasti parani loppua kohden, ja karmivan tunnelman pystyi
tuntemaan ihan kotisohvallakin. Oli helppo päätellä, että jotain pahaa tulisi
tapahtumaan. Tästä enteilivät jo tekstipätkät, jotka kertoivat vanhainkodissa
asuvasta dementoituneesta astronautista, joka oli ollut mukana Kuussa. Mitä
pidemmälle kirja eteni, sitä nopeammin luin. Hehkutan nyt edelleenkin tätä
loppua. Oli mahtava huomata, ettei se noudattanut nuortenkirjoille tyypillistä
kaavaa. Hahmojen puutteita lukuun ottamatta teos oli hyvä.
Kirjan siis on tosiaankin
kirjoittanut norjalainen Johan Harstad, ja se on julkaistu ensimmäisen kerran
vuonna 2008 nimellä Darlah - 172 timer på månen. Suomennos ilmestyi vasta
vuonna 2012.
Tähdet: ★★★★
Tähdet: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti