Ystäväni kehui kirjaa Puoliksi paha maasta taivaisiin, ja nimi jäi muistiini. Luin pari kirja-arvostelua, jotka tulivat netissä vastaan ja päätin kirjan lainata. Mitään en kuitenkaan tehnyt suuntaan enkä toiseen, kunnes kirjastossa huomioni vei omaperäinen kansi. Näin Puoliksi paha päätyi käsiini ja lainattavaksi.
Sally Greenin kirja
Puoliksi paha (Half Bad, 2014) avaa samannimisen sarjan, joka kertoo
Nathanista. Nathan on puoliksi valkoinen noita ja puoliksi musta. Hän on ainoa
noita, joka on puoliksi kummallakin puolella, ja sen vuoksi saanut valkoisten
noitien neuvoston huomion kiinnittymään itseensä. Asiaa ei yhtään helpota se,
että Nathanin isä Marcus on maailman tunnetuin musta noita, joka on murhannut
kymmenittäin noitia ja vienyt heiltä kykyjä.
Tarina alkaa
epämääräisesti, enkä hetkeen tajunnutkaan että missä mennään. Kirja on jaettu
kuuteen eripituiseen osaan, ja ensimmäinen on kirjoitettu sinämuodossa. Hämmentävää. Alun sekavuuden jälkeen
kuitenkin alkaa nopeasti minäkertojalla
kirjoitettu toinen osa, joka palaa tarinan alkuun. Nathanin huoltajana hänen
äitinsä itsemurhan jälkeen toimii hänen isoäitinsä, ja talossa asuu hänen
puolisisarensa Jessica, Deborah ja Arran. Jessica vihaa Nathania sydämensä
pohjasta ja osoittaakin sen monin tavoin. Arran ja Deborah sen sijaan
rakastavat veljeään.
Elämä puolikkaana ei
tosiaankaan ole helppoa. Nathan joutuu käymään lapsesta asti vuosittain
arvioitavana, jolloin hänet punnitaan, mitataan ja hänen on vastattava
kysymyksiin etc. Lisäksi määräykset kovenevat jatkuvasti. Ensin valkoisten
neuvosto päättää, että laaditaan rekisteri noidista ja noitasista (alle
17-vuotiaista noidista). Sitten päätetään, että neuvosto jatkaa mustien noitien
vangitsemista ja rankaisua. Sitten evätään aikuistumisseremonia muuten kuin
neuvoston luvalla, sitten matkustaminen, sen jälkeen on ilmoitettava, mikäli
mustavalkoinen noitanen on valkoisten noitien kanssa tekemisissä... Peli sen
kuin kovenee. Lopulta tilanne äityy pahaksi. Neuvosto päättää, ettei Nathan voi
asua perheensä luona. Näin Nathan päätyy maalle, Celia-nimisen noidan
huollettavaksi ja häkkiin.
Kirjan juoni tempaisi
minut mukaansa heti, kun tajusin missä mennään (eli toisen osion alussa). En
malttanut laskea kirjaa käsistäni sitten millään. Juoni kietoi minut otteeseensa
tiukasti. Hahmot olivat käytökseltään erittäin uskottavia ja samaistuttavia.
O'Brienin veljekset olivat hyvä esimerkki siitä, miten joukolla käydään yhtä
vastaan. Sympatiat olivat koko kirjan ajan vahvasti Nathanin puolella. Käytös
häntä kohtaan oli käsittämättömän julmaa, ja minun tekikin mieli ampua koko
neuvosto, metsästäjät ja kaikki Nathania kaltoin kohdelleet henkilöhahmot.
Mutta mitäpä voi lukija tehdä? Kunpa olisin voinut mennä kirjan maailmaan
hakkaamaan kaikki kusipäät! Yllätyin hieman itsekin sitä, miten voimakkaasti
tunsin vihaa tämän kirjan aikana. Hahmoista suosikeikseni nousivat tietenkin
päähenkilö Nathan, hänen veljensä Arren ja Gabriel, musta noita, joka on jäänyt
jumiin nurjan (eli tavallisen ihmisen) ruumiiseen. Annaliselle en kuitenkaan
lämmennyt yhtään.
Kerronta eteni
pääsääntöisesti selkeästi ja minäkertojan avulla. Alku tosin oli hämmentävä, en
ollut osannut varautua siihen, että kirjan ensimmäinen osio oli ikään kuin
napattu keskeltä (kyllä, kirja palasi kolmannessa osiossa taas Celian luokse).
Lukujen merkitseminen oli erilaista kuin muissa kirjoissa. Puoliksi pahan luvut
olivat välillä hyvinkin lyhyitä (lähinnä alkupuolella), mutta se ei ollut asia,
joka kiinnitti huomioni heti ensimmäisenä. Ensimmäinen huomioni oli tämä: Luvut
oli kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Se hieman hämmensi, sillä yleensä
luvut ovat joko numeroituja (tai kirjaimin numeroituja) tai isolla
alkukirjaimella. Kyllä te tajuatte, mitä tarkoitan.
Lukukokemus oli mahtava.
Kirja oli vangitseva ja sai pohtimaan sitä, miten erilaisia ihmisiä (tai kirjan
tapauksessa noitia) kohdellaan ja miten eriarvoisesti ihmiset toisiinsa
suhtautuvat. Suosittelen kirjan lukemista muillekin nuorille. Lukekaa tämä! Sarjan toinen osa, Puoliksi villi, on myöskin jo suomennettu.
Tähdet: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti