Michelle Gagnon - Kukaan ei kaipaa sinua

Sisältää juonipaljastuksia!!


Luin kesällä Michelle Gagnonin kirjoittaman kirjan Kukaan ei kaipaa sinua. Alkuperäisnimeltään teoksen nimi on Don't Turn Around. Suora suomennos olisi siis Älä käänny ympäri. Joo totah... Hienoa suomentajat? Ei alkuperäisnimen käännös nyt niin huono ollut, että tilalle pitäisi tempaista kokonaan uusi nimi!

                      Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2012, suomeksi käännettynä vasta 2014 WSOY:n toimesta. Nykyisin kirjan löytää 7.-9.lk lukudiplomista, ja se onkin syy, miksi luen kirjan uudelleen. Aion tehdä siitä vaadittavan tehtävän, sillä aion saada hankittua sekä normi- että bonusdiplomin :D Molempiin tarvitsee 15 tehtävää, jotka ovat samalla todistuksia siitä, että kirja on oikeasti luettuna.

                      Ja takaisin asiaan. Jo takakannen perusteella arvelin lukukokemuksen olevan hyvä. Se, että luin kirjan toistamiseen, ei laimentanut jännitystä. Juoni oli kekseliäs, sillä loppujen lopuksi vain harvassa nuortenkirjassa esiintyy hakkerointia. Juoni ei myöskään hevillä päästänyt otteestaan. Gagnon todellakin tietää, miten pitää lukija kiinni kirjassa.

                      Noa Torson, toinen päähenkilöistä, herää kirjan alussa leikkauspöydällä outo leikkausarpi rintakehällään. Mustatukkainen sijaisperheiden kovettama tyttö tietää välittömästi, että hänen on häivyttävä paikalta. Samanaikaisesti toisaalla Peter Gregory alkaa tutkia epäilyttävän isänsä puuhia koneellaan ja palkinnokseen saa mustapukuiset miehet kotiinsa. Kaksikko tapaa maanalaisen hakkerijärjestön, /ALLIANCE/:n, kautta, ja alkavat yhdessä selvittää kätkettyjen totuuksien merkitystä. Lopulta jäljellä on enää kylmä ja kamala totuus.

                      Hyvä piirre oli, että kauheuksia osakseen saivat myös muutkin henkilöt kuin vain Noa ja Peter. Esimerkiksi Peterin ex-tyttöystävä päätyi yöksi puistoon samalle penkille, jolta hänen veljensä ruumis löydettiin viisi vuotta aiemmin. Aamulla herätessään hän huomaa selkäänsä kirjoitetun viestin.

                      Lempihahmokseni Noan ja Peterin ylitse nousi Cody, Peterin PEMAan kuolleen isoveljen paras ystävä. (PEMA on nuorilla yleistyvä sairaus, joka tappaa kaikki sairastuneet.) Codyn luonteessa oli piirteitä, jotka löytyvät minultakin. Kuka tietää, ehkäpä juuri tämän takia Cody oli lempihenkilöni.

                      Yhteenveto: Hahmojen käyttäytyminen oli uskottavaa, ja juonen jännitys piti tiukasti otteessaan. Tunnelma välittyi todella hyvin, sillä useimmiten tuntui, että minuakin olisi seurattu. Painoksesta ei löytynyt kirjoitusvirheitä, ja kieli oli helposti tajuttavissa. Tarinan idea oli omaperäinen, ja hauska lisä oli WOW-viittaus, jonka itsekin tunnistin :D (vaikken kyseistä peliä pelaakaan).

                     Tähdet: ★★★★