Ransom Riggs - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Sisältää juonipaljastuksia!



Ransom Riggs hyödyntää mustavalkoisia valokuvia kirjassaan Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Teos on sekoitus jännitystä, sotakokemuksia, romantiikkaa, ja kiehtovaa fantasiaa. Kirja ei ollut kliseinen, kuten monet fantasiakirjat ovat. Tämä kirja ilahdutti minua myös sillä, ettei se ollut kovinkaan ennalta-arvattava.

                      Tarinan päähenkilö Jacob on hullaantunut isoisänsä tarinoihin, mutta eräänä päivänä tajuaa, etteivät sadut voi olla totta. Mutta kun Jacob löytää isoisänsä Aben raadeltuna metsästä, mikä muu voisi olla syynä? Tummasävyinen kirja vie lukijan Walesiin, Cairnholmin saarelle, jonka eriskummallisten lasten orpokodissa Abe asui sotavuosina.­­ Jacob päättää tutkia, mitä salaisuuksia hänen isoisällään oli. Tarinan päähenkilö löytää orpokodin rauniot, mutta miksi hän silti tuntee olevansa tarkkailtavana? Salaisuuksien vyyhti alkaa pikkuhiljaa purkautua, kun Jacob törmää tyttöön, joka on täsmälleen samannäköinen kuin yksi Aben valokuvien lapsista.

                      Kirja oli hieman haastavampi lukea kuin useimpia nuortenkirjoja, ja kirjan tumma sävy oli omiaan lisäämään haastavuuden tunnetta. Lukijan oli helppo tavoittaa päähenkilö, sillä hänen ajatusmaailmansa oli tuotu hyvin esille. Tarina loi paitsi uskottavuutta, myös todellisuudentunnetta: kirjailija oli ottanut mukaan tekstiinsä historiallisia vivahteita, jotka sai tarinan tuntumaan oikealta. Vanhat valokuvat sivujen väleissä olivat hyvä lisä - vaikkakin suurin osa kuvista karmaisi minua. En osaa selittää sitä, mutta kuvissa vain oli eräänlaista uhkaavuutta ja toden rajamailla häilymistä. Itse annan miinuksen siitä, että tarinan pahikset tuntuivat olevan kuin lastensadusta vetäistyjä. Eivät ehkä välttämättä käytökseltään, mutta ulkonäkökuvaus toi minun mieleeni lapsille suunnattujen tarinoiden hirviöt.

                      Kirja oli paikoitellen hyvinkin (lol, kuulostan ihan säätiedotustyypiltä) hidastempoinen, joka sai huomioni herpaantumaan. Varsinkaan kirjan alussa ei tuntunut tapahtuvan mitään. Tämä piirre on tosin todella yleinen... Ja juu, ymmärränkin kyllä syyn. Ei kaikkea voi heti rysäyttää lukijan niskaan.

                      Yhdeksi suosikeistani tämä teos ei noussut, sillä kirja ei omaperäisyydestään huolimatta tuntunut saavan mukavaa tempoa. Kaikki tuntui hitaalta. Aiemmin jo mainitsin historiasta, jota oli napattu mukaan kirjan maailmaan. Siinäkin on hyviä puolia, mutta niiden lisäksi myös huonoja. Tietyissä kohdissa historia tuntui "pölyttävän" kirjan tapahtumat. Toisaalta taas aikalukkojen jäljittäminen ja katoaminen oli mielenkiintoista, vaikkakin asia oli mainittu lähinnä vain ohimennen.

                      Ensimmäisen kerran kirja on julkaistu vuonna 2011 nimellä Miss Peregrine's Home for Peculiar Children. Suomeksi kirja on ilmestynyt samana vuonna. Niin ja tosiaan, kirja on tällä hetkellä 7.-9.lk lukudiplomin kirjalistassa.

Tähdet: ★★★