Sisältää enemmän tai vähemmän juonipaljastuksia!
Muotimatkaaja
Titanicin kannella (The Time-traveling Fashionista), kirjoittanut Bianca
Turetsky, ilmestynyt vuonna 2011... Takakannen perusteella kirja vaikutti
lukemisen arvoiselta, mutta itse kirjan luettuani olin e-rit-täin pettynyt.
Kirja kertoo Louise
Lambertista, yläasteikäisestä tytöstä, joka saa kutsun vintagevaatemyyntiin.
Tietysti tämä vintagea rakastava päähenkilö päättää sinne mennä. Mukaansa hän pyytää
parhaan ystävänsä Brooken, huolimatta siitä, että kutsu on tarkoitettu vain
yhdelle henkilölle.
Liikkeessä Louise sovittaa
vaaleanpunaista suolavedeltä tuoksuvaa (mielestäni suolavesi tuoksuu :D )
mekkoa, ja ilman minkäänlaista varoitusta hän pyörtyy. Herätessään hän ei ole
enää tavallinen koululainen, vaan kuvankaunis näyttelijätär neiti Baxter. Mutta
se ei ole ainoa muutos: Louise on päätynyt vuoteen 1912.
Jo kirjan ensimmäisten
sivujen aikana tiesin, etten tulisi pitämään kirjasta. Teksti oli
helppolukuista, jopa liiankin. Tarina eteni myös liian nopeasti: harvat juonen
kannalta tärkeät tapahtumat olivat valokeilassa, eikä kirjailija huomioinut
melkein lainkaan kuvailun tärkeyttä ja hahmojen syvyyttä. Anteeksiantamatonta!
Itse olen ankara nimenomaan näiden kahden osa-alueen kanssa. Kuvailu ja syvyys
eivät saisi kärsiä, vaikka jokin muu olennainen asia nostettaisiinkin
pääasemaan tahallisesti tai tahattomasti.
Arvatenkin Turetsky halusi
kirjaansa erikoisuutta kuvituksella. Lyhyesti ilmaistuna: *facepalm*. Kuvat
tuntuivat pilkkovan tarinaa, jonka toteutus jo ennestään oli heikko. Tuli vähän
sellainen fiilis, että olin lukemassa pikkulasten kirjaa. Anteeksi nyt vain,
mutta miksi ihmeessä tämä kirja on 7.-9.lk lukudiplomissa? Ei herranjumala nyt
oikeesti. Ajatelkaa ihmiset.
Että ärsyttää! Tarinan
idean olisi voinut toteuttaa paljon paremminkin, mutta Turetsky meni sieltä,
missä aita oli matalin. Hirveää tuhlausta näin omasta mielestäni. Ja juuri se
syvyyden puuttuminen vaikuttaa paljon lukukokemukseen. Jos toteutus olisi ollut
parempi, olisin todennäköisesti kyennyt kuvittelemaan itse päätyneeni
menneisyyteen ja nähnyt ja kokenut asioita itse, ja vielä kaiken kukkuraksi
Titanicilla! Kuvailun olisin voinut mielessäni hoitaa itsekin, mutta syvyys.
Aaaarghh! Tämän omasta mielestäni huonon toteutuksen myötä tuntui vain, että
Louise meni, Louise teki, Louise tuli, loppu. Hei c'mon... Kuka ei Titanicille
päätyessään kiinnitä huomiota koristeellisuuteen, eriarvoisuuteen,
loistokkuuteen etc.? Louise ei, eipä ei. Pliiiiis!
En pitänyt kirjassa muusta
kuin ideasta. Kuvat olivat kyllä hyviä, mutta ne olisi voinut jättää poiskin.
Korostan vielä, että nämä edellä mainitut mielipiteet ovat omiani ja koskevat
kirjaa. En pilkkaa niitä, jotka kirjasta pitävät.
Tähdet: ★
Tähdet: ★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti