Suomenruotsalainen
muuttaa Saksasta takaisin SuomeenSaksassa
perheensä kanssa asunut yläasteikäinen Kristin lähetetään siskoineen takaisin
Suomeen au pairin kanssa, vanhemmat tulevat perässä, kun kiireiltään ehtivät.
Kristin ei tunne Suomesta ennestään kuin yhden tytön, Laran, ja läheisellä
tallillakin ihmiset ovat ilkeitä. Saksaan jäänyttä Leonardo-hevosta on ikävä.
Vastalaukkaa on
eräänlainen kasvukertomus. Alkuun Kristin on yksinäinen ja tuntee tarvetta
kuulua joukkoon. Kun hän tutustuu huonosti kohdeltuun Pamela-hevoseen ja pääsee
kilpailemaan, hyväksyntää alkaa pikkuhiljaa tulla muualta ja hän itse alkaa
pikkuhiljaa tulla varmemmaksi.
Ja mitäpä olisi
nuortenkirja ilman takkuilevia perhesuhteita? Kristin ei tule juurikaan toimeen
siskojensa kanssa. Pari vuotta nuoremmat kaksoset Ellu ja Essi ovat mahdottomia
ja kurittomia, eivätkä ole ystävällisiä muille kuin toisilleen. Noin
kuusivuotias Linn tukeutuu Kristiniin, kun äitiä ei näy eikä kuulu, eikä au
pair jaksa kuunnella. Lisäksi isä ei palaa Saksasta, ja äitikin antaa tyhjiä
lupauksia. Perhe-elämä on suorastaan kaoottista. Tämän lisäksi ystävystyminen
on hankalaa ja välit Laran kanssa kiristyvät.
Mielestäni on hyvä, että
on vielä saatavilla tämänkaltaista vakavampaa hevoskirjallisuutta, joka on
sisällöltään laadukkaampaa, eikä ole suunnattu ihan niille nuorimmille lukijoille.
On myös hyvä, ettei kaikissa hevoskirjoissa elämä ole kuin ruusuilla
tanssimista. Hahmot tuntuivat kuitenkin hieman pintapuolisilta. En voinut
samaistua kehenkään, eikä hahmoja ollut esillä kirjassa loppujen lopuksi
kovinkaan montaa.
Kirjan on kirjoittanut
Arja Puikkonen vuonna 2014, eli kyseessä on uudehko teos. Valitsin kirjan luettavakseni kahdesta syystä: se kuului lukidiplomin kirjalistaan ja hevosineen kaikkineen kirja vaikutti mukiinmenevältä. Sivuja on yhteensä
184.
Tähdet: ★★★
Tähdet: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti