Oookkay. Pari päivää sitten suuressa tylsyydenpuuskassa nappasin hyllyltä kirjan, jonka on kirjoittanut Patricia McCormick. Kirja kertoo hiljaisuuteen vaienneesta Calliesta, joka asuu Laholatvaksi kutsutussa hoitokodissa (lue: hullujenhuoneella.) Callie huomioi ympäristöään tarkasti, vaikka samalla hän yrittääkin katkaista suhteensa ympäröivään maailmaan. Tämä viiltelyarpinen tyttö huomaa pian oppivansa muista Laholatvan asukkaista asioita. Mutta onko sekään tarpeeksi kova sysäys alkaa puhua?
Kirjassa ei esiintynyt
saarnaamista viiltelyn välttämisestä, mikä oli mielestäni erittäin hyvä juttu.
Lisäksi Laholatvan tyttöjen keskinäinen suhde oli hyvä, mikä ilmeni
kiusaamattomuutena. Porukassa ketään ei jätetty yksin - paitsi jos joku halusi
olla yksin. Teksti oli helppolukuista, mutta ei sisältänyt mitenkään erityisen
paljon keskustelua, arvatenkin juuri päähenkilön puhumattomuuden vuoksi.
Välillä vastaani sattui kirjoitusvirheitä. Kirja on kirjoitettu preesensissä
minäkertojalla päähenkilön eli Callien näkökulmasta.
Kaikesta huolimatta tarina
tuntui lukeutuvan itsestään. Aikaa minulla meni vain noin tunti, johtuen
170-sivuisesta painoksesta. Kertomuksessa tuntui yhtä aikaa tapahtuvan paljon
ja samalla vähän, jännää juu. Tapahtumat eivät olleet muutamia juonen käännekohtia
lukuun ottamatta merkittäviä. Suurin osa tapahtumista oli lähinnä taustaa ja
pohdinnan tukemista.
Itse pidin kirjasta.
Missään vaiheessa Callielle ei ryhdytty saarnaamaan itsensä satuttamisesta tai
puhumattomuudesta, ja tämä piirre oli erittäin hyvä. Vaikka kirja käsittelikin
rankkaa aihetta, ei se silti tuntunut liian raskaalta kirjoitustyylin ansiosta.
Kirjaa ei ollut ahdistavaa lukea.
Suosittelen
kirjaa kaikille, sillä vaikka aihe onkin synkkä, masentunut ilmapiiri ei
tarttunut. Kirja herätti ajatuksia, mutta ajatukset eivät hukuttaneet minua
alleen. Kirjan on siis kirjoittanut McCormick, ja kirjan nimi on Viilto (Cut). Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2009, ja samana vuonna se on myös suomennettu.
Tähdet: ★★★★
Tähdet: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti