Charlie on lukion ensimmäistä vuottaan viettävä poika. Älykkyydestään huolimatta hän on hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt, ja tämän vuoksi uusiin ihmisiin tutustuminen on haaste. Aina ei kuitenkaan voi elämässä jäädä tarkkailijaksi, vaan on uskallettava astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Elämäni seinäruusuna on kertomus askeleesta, jonka Charlie ottaa aikuistumisensa kynnyksellä.
Kirja koostuu Charlien
kirjoittamista kirjeistä henkilölle, jonka on kerrottu oikeasti kuuntelevan ja
ymmärtävän. Tämän henkilön identiteettiä ei paljasteta kertaakaan kirjan
aikana. Olin kuvitellut kirjan olevan kerrottu niin, kuin useimmat
nuortenkirjat on. Aluksi en itse kirjoitustyylistä pitänyt, mutta parin luvun
jälkeen totuin päiväkirjamaiseen kerrontaan. Kirjan loppupuolella tajusin, että
valittu kerrontatapa oli paras tähän kirjaan.
Minä en kovin paljon
kirjasta pitänyt, eivätkä samantyyppiset kirjat nappaa yleensäkään. Tietysti
niissä kirjoissa voi olla hyviä elementtejä tai piirteitä, mutta pääpiirteittäin
kansien sisältö jättää kolahtamatta. Tässä kirjassa hyvää oli mm. välillä
hauskanlainen pohdinta. Pilvipätkää lukiessani repesin kunnolla! (alkaa sivulta
96, jatkuu sivulle 97. Riippuu tietysti painoksesta.) Kirjan loppuakin on pakko
kommentoida: se oli mahtava! Ja järkyttävä. Tosin ensireaktio oli pahin,
mitenkäs muutenkaan.
Ja sitten perusfaktat.
Kirja oli siis Elämäni seinäruusuna, alkuperäisnimeltään The Perks of Being a
Wallflower. Kirjan on kirjoittanut Stephen Chbosky. Ensimmäisen kerran kirjan
on painettu vuonna 1999, mutta suomennos ilmestyi vasta vuonna 2010 Basam
Booksin toimesta (neva hööd). Ei todellakaan kannata
lukea tätä kirjaa, jos pohdinta ja hitaalta tuntuva tempo ei kiinnosta,
itsestäänselvyys.
Tähdet: ★★
Tähdet: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti