Janne Teller - Samantekevää

Sisältää juonipaljastuksia!



Tämä tarina alkaa siitä, kun ensimmäisenä koulupäivänä 7A-luokan Pierre Anton päättää lopettaa koulunkäynnin. "Kaikki on ihan samantekevää", hän sanoo ja poistuu luokasta jättäen oven auki. Muut luokan oppilaat jäävät rauhattomina tuijottamaan avointa ovea, joka tuntui nauravan heille. Heistä piti tulla jotain, mutta mitä jos kaikki todella oli samantekevää? Pierre Anton päätyy viettämään päivänsä luumupuussa heitellen luumuja ja elämänviisauksia ohikulkijoiden niskaan. 7A-luokan jäljellä olevat oppilaat päättävät etsiä merkityksen ja näyttää sen Pierre Antonille. On aika kerätä merkityksen kasa.
 

                      "Kaikki on ihan samantekevää,

                          sen olen tiennyt jo pitkään.

                      Miksi siis tehdä yhtään mitään?

                         Muuta en ole miettinytkään."

                      Mielestäni kirja oli kummallinen ja myös välillä sekava. Merkityksen kasa oli tavaravuori, johon jokainen vei jotakin. Idea meni niin, että joku oppilas sanoi toiselle, mitä hänen on tuotava merkityksen kasaan. Tuon toisen oli myönnyttävä, ja sitten tuotuaan jonkin merkityksellisen esineen hän sai vaatia seuraavalta oppilaalta asian merkityksen kasaan. Kieltäytymistä ei hyväksytty.

                   
                       Kasaan päätyi kaikkea: oli kenkiä, korvakoruja, Tanskan lippu, rukousmatto, pyörä, kyynärsauvat, jalkapallo, heittovapa... Tavanomaisten esineiden sekaan päätyi myös kummallisuuksia, kuten Gerdan rakas hamsteri Oscarlille, bilsanluokasta varastettu käärme ja korealaisen Anna-Lin adoptiotodistus, Rikke-Ursulan hiuksetja kirkosta varastetu Jeesuspatsas (meni säpäleiksi). Sitten tulevat jo sairaat jutut: Elisen kaksivuotiaana kuolleen pikkuveljen hauta-arkku (ruumis tietysti oli arkun sisällä), Sofien neitsyys, kulkukoira Tuhkimon pää, Jan-Johanin etusormi... Siis... Okei? Kuka hullu katkaisee lihaveitsellä kesyn kulkukoiran pään tai suostuu leikkauttamaan oman sormensa? Tilanteelle ei voinut kuin nauraa epäuskoisena.

                      Alussa suhtauduin kirjaan vakavasti, mutta panosten koventuessa vakavuuteni hävisi. Aloin suhtautua kirjaan huumorilla ja repeilin kirjan henkilöiden typeryydelle. Onko oikeasti tarpeellista varastaa ruumis hautausmaalta vain merkityksen olemassaolon todistamista varten? Öö ei. 7A tuntui olevan todella vakavissaan merkityksen löytämisen kanssa.

                      En pitänyt henkilöiden käyttäytymistä uskottavana. En usko, että yksikään seiskaluokkalainen olisi niin naiivi, että alkaisi etsiä merkitystä jonkun sanottua, että kaikki on samantekevää. Teksti oli osittain vaikeaselkoista ja kirjoitettu yhden oppilaan, Agnesin, näkökulmasta. Tarina eteni minäkertojaa käyttämällä. Hyvä lisä kirjassa olivat sanat, joita Agnes oli mielessään taivuttanut samalla tavalla, kuin miten adjektiiveja taivutetaan. Esimerkkinä sana rauha, josta tuli rauha-rauhempi-hautarauha. :D

                      Voi olla, ja onkin lähes varmaa, etten löytänyt kirjasta "kätkettyä" opetusta tai sanomaa. Taas kerran syynä voi olla ikäni, tai sitten vain minä itse. Ehkäpä kirja aukesi paremmin jollekin muulle omanikäiselleni. En pitänyt kirjaa mitenkään kummoisena kirjoitelmana, sillä kaikki tuntui kaukaiselta. En pystynyt samaistumaan henkilöihin kunnolla.

                      Kirjan takakannen perusteella arvelin, että nuoret kertoisivat elämänsä traumoista, perheistään ja ongelmistaan. En ollut kuvitellutkaan kirjan olevan tämän kaltainen. Siinä suhteessa takakannen virke, jossa kerrotaan nuorten joutuvan kohtaamaan karmaisevia tilanteita, oli harhaanjohtava.

                      Faktaa: Kirjan nimi oli hyvinkin osuvasti Samantekevää, ja sen on kirjoittanut tanskalainen Janne Teller. Alkuperäisellä kirjoituskielellään kirjan nimi on Intet. Kirja on julkaistu vuonna 2000, mutta suomeksi se on ilmestynyt vasta vuonna 2013. En saanut kirjasta mitään irti epäuskon ja naurun lisäksi.

                      Tähdet: ★