Sisältää juonipaljastuksia!
Kesällä
suuressa tylsyyden puuskassa selasin kirjastossa hyllyä, josta en yleensä ikinä
ole löytänyt mitään luettavaa. Tai no, sellaista luettavaa joka minua
kiinnostaisi. Kuitenkin, oli melkeinpä ihme, että kirja päätyi tulemaan mukaani.
Jo pelkkä kansi oli ollut kiinnostavan näköinen, ja luettuani noin puolet
takakannesta olin myyty.
 |
| Englanninkielisen painoksen kansi |
Kirja, josta kerron, on
Rick Yanceyn vuonna 2013 kirjoittama scifikirja, joka on nimeltään 5. Aalto.
Kirjan alkuperäinen englanninkielinen nimi on The 5th Wawe. Harvinaista, että
nimen suora suomennos ei kuulosta tyhmältä! Kuten jo aiemmin mainitsin, luin
kirjan kesällä, jolloin en vielä tiennyt sen kuuluvan kirjalistaan. Kun asian
huomasin, päätin lukea huikeana pitämäni kirjan uudelleen.
Oli melkeinpä mahdotonta
laskea kirja käsistä pois sen ollessa vielä kesken, sekä nyt että aiemmin.
Muistan, kuinka koukuttavaa oli ahmia Yanceyn kirjoittamaa tekstiä.
Lukukokemusta ei huonontanut se, että olin lukenut Viidennen aallon jo aiemmin.
Tietenkään juonipaljastusten kohdalla en toisella lukukerralla yllättynyt ja
järkyttynyt, sen verran tuoreessa muistissa juonenkäänteet vielä olivat.
Normaali elämä häiriintyy,
kun ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta taivaalle ilmestyy täysin tuntematon
alus, joka ei ihmisten yrityksistä huolimatta päästä pihahdustakaan. Kymmenen
hiljaista uhkaa huokuvan päivän jälkeen alkaa ensimmäinen aalto: sähköt
sammuvat, kun voimakas elektromagneettinen pulssi, EMP, pyyhkäisee maapallon
yli. Tämän seurauksena kaikki elektroniset laitteet lakkaavat toimimasta, myös
taivaalla lentävät lentokoneet yms. Aalto tappoi noin puoli miljoonaa ihmistä.
Luku kalpeni häpeästä seuraavan rinnalla. Toinen aalto: hyökyaalto. Ilmakehään
putoaa metalliseiväs, joka iskeytyy maahan miljardi kertaa suuremmalla voimalla
kuin Hiroshiman atomipommi. Kolmas aalto tappoi 97% neljästä miljardista
selviytyneestä. Ebolan tapainen, mutta helpommin leviävä virus matkasi halki
mantereiden vaatien älyttömästi henkiä. Neljäs aalto: vaimentajat,
huippukoulutetut tappajat lähetetään murhaamaan vähäiset epäonnekkaat
selviytyjät.
"Ne eivät tulleet
pelastamaan meitä. Ne eivät myöskään tulleet orjuuttamaan meitä ja ajamaan
meitä reservaatteihin. Ne olivat tulleet tappamaan meidät. Viimeistä
myöten."
Kirjan keskiössä on Cassie
Sullivan, 16-vuotias tyttö, jonka äidin kolmas aalto vei. Hänen isänsä on
murhattu, ja pikkuveli kaapattu. Hänellä on adrenaliinin terävöittämät aistit,
M16-rynnäkkökivääri ja resuinen nalle, joka on merkki lupauksesta. Lupauksesta,
jonka hän aikoo täyttää hinnalla millä hyvänsä.
 |
| Suomenkielisen painoksen kansi |
"Ei Cassie niin kuin
Cassandra. Ei Cassie niin kuin Cassidy. Vaan Cassie niin kuin Cassiopeia."
Ensimmäisellä lukukerralla
en huomannut yhteyttä Stephanie Meyerin kirjoittamaan Vieras - kirjaan (the
Host). Molemmissa kirjoissa on näkymättömissä pysyviä kehittyneempiä olentoja,
jotka tulevat Maahan. 5. Aallossa nämä olennot vain haluavat pyyhkiä
ihmissaastan olemassaolon unohduksiin. Tehtävä ei loppujen lopuksi olekaan niin
helppoa ja yksinkertaista kuin on kuviteltu. Ihmiskunnan selviytyneet eivät
murru. He taipuvat myrskytuulessa kuin kaislat.
Cassie vaeltaa yksin ja
varoo törmäämästä kehenkään. Toisaalla siskonsa menettänyt ja vihan ajama Zombi
käy läpi sotilaskoulutusrääkkiä valmiina tuhoamaan jokaisen vihollisen. Tarinaan
ilmestyy myös salaperäinen Evan Walker, mielettömän komea poika, joka pelastaa
Cassien hengen vaimentajalta. Mutta minkä takia maatilan töitä koko elämänsä
tehneen pojan kädet ovat pehmeät?
Rick Yancey kutoo
taitavasti verkon, jossa Toisten tuhoama maailma on synkkä, hiljainen ja
todella väkivaltainen paikka, josta ei löydy merkitystä toivolle ja armolle.
Juonen edetessä herää paljon kysymyksiä, joihin kirja vastaa kiedottuaan ensin
lukijan tiukasti jännitykseen. Suosittelen kirjaa lämpimästi muille, vaikkei
scifigenre kiinnostaisikaan. Kirja on todellakin lukemisen arvoinen. Hyökkäys
ei tapahdu ainoastaan taivaalta, vaan sotaa käydään myös ihmisten sisimmässä.
Kertojien vaihtuminen ei ole sekavaa, vaan luo mukavan temmon lukemiselle, ja
pitää samalla myös mielenkiinnon yllä pidempään. On huhuttu, että kirjalle
tulisi jatkoa, mutta omasta mielestäni se ei sitä tarvitse.
Tähdet: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti