Tällä kertaa käsiini sattui nuorten keskuudessa suosittuna pidetty kirja, Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars). Yhdysvalloissa kirja on ollut bestseller-listalla Time-lehden valittua sen vuoden parhaaksi romaaniksi. Ensimmäisen kerran teos on julkaistu vuonna 2012, ja tämän vuoden alussa kirjasta tehtiin elokuva, joka lisäsi sen tunnettavuutta maailmalla.
16-vuotiaan kilpirauhassyöpää
sairastavan Hazelin äiti pakottaa hänet käymään vertaistukiryhmässä, jossa on
12-18-vuotiaita syöpää sairastavia nuoria. Kirjan alussa käy ilmi, että ryhmän
kokoonpano vaihtelee, ja se on yksi kuoleman lukuisista sivuvaikutuksista.
Hazel ei henkilökohtaisesti pidä vertaistukiryhmässä käymisestä. Ainoa hyvä
puoli on Hazelin mukaan Isaac, laiha ja vaaleatukkainen poika, joka sairastaa
harvinaista silmäsyöpää. Kaksikko kommunikoi huokau
Eräänä päivänä
vertaistukiryhmään saapuu Isaacin mukana Hazelille tuntematon poika, joka
esittelykierroksen aikana kertoo nimekseen Augustus Waters. 17-vuotias poika
pitää esittelykierroksen aikana tuijotuskilpailun Hazelin kanssa ja häviää. Kun
vertaistukiryhmän kokoontuminen päättyy, Augustus menee - kuten arvata saattaa
- puhumaan happiviiksiselle Hazelille.
Vähitellen kaksikko
ystävystyy. Augustus osoittaa selvästi kiinnostuksensa, mutta Hazel on epävarma.
Loppujen lopuksi nuoret rakastuvat Hollannissa, jonne he ovat lähteneet
tapaamaan Peter Van Houtenia, Hazelin lempikirjan kirjoittajaa. Tapaaminen ei
mene niin kuin on suunniteltu, mutta taianomainen Amsterdam lieventää
pettymystä. He käyvät mm. Anne Frankin talossa, jossa he suutelevat ensimmäisen
kerran. Onnikin loppuu silti joskus. Hazel kuulee, mitä Augustus on salaillut
jo siitä asti, kun tyttö itse joutui teholle keuhkoissa olevan nesteen vuoksi.
Kirjan loppupuolella vallitsi surullinen tunnelma.
Kumpikaan päähenkilöistä
ei noussut lempihahmoikseni. Sen sijaan pidin eniten Isaacista, joka kirjan
aikana sokeutui, kun häneltä poistettiin uusiutuneen silmäsyövän takia
toinenkin silmä. Kaikkien henkilöiden käyttäytyminen oli uskottavaa, muttei omasta
mielestäni ennalta-arvattavaa. Myös henkilöiden ajatusmaailmat olivat helppoja
ymmärtää, varsinkin Hazelin vanhempien. Samaistumista heikensi omalla kohdallani
hieman se, etten sairasta syöpää. Hazelin ajatusmaailma olisi ollut minulle
todennäköisesti - ei, lähes varmasti - läheisempi, jos minullakin olisi syöpä.
En kyllä ajatellut lähteä syöpää hankkimaan ymmärtääkseni täydellisesti kirjan
syöpäsairaiden tunteet ja ajatukset. :D
Minäkertojalla Hazelin
näkökulmasta kirjoitettu teksti oli todella helppolukuista, minun makuuni ehkä
hieman liiankin. Voisi sanoa, että lukemisen kannalta kirjassa ei ollut "haastetta".
Lukukokemus oli kuitenkin hyvä, joskaan en jälkeen päin ajatellut kirjaa
paljoakaan, eli omalta kannaltani kirja ei ollut niin merkittävä kuin ehkä
joidenkin toisten mielestä. Kokonaisuudessaan kirja oli kuitenkin hyvä.
Aloin miettiä, että miten
lääketiede ei ole kaikessa mahtavuudessaan keksinyt parempia keinoja erilaatuisiin
syöpäkasvaimiin. Syöpä edelleen tappaa liikaa ihmisiä, omasta mielestäni nyt
ainakin. Okei, syöpäsairaiden hoito on parantunut huomattavasti jos vertaa
menneisyyteen, mutta silti. En halua sairastua syöpään, en usko että kukaan
haluaa. Kirjassa Augustus esittää asian niin, että hänen sisällään on käynnissä
sisällissota: syöpä tuhoaa, mutta on myös osa häntä. Samoin keho, joka
taistelee vastaan on osa häntä. Puolet taistelevat toisiaan vastaan, mutta
tapahtui ratkaisu sitten puolin tai toisin, Augustus itse on aina häviäjänä.
Pohdintaa kirjassa oli
juuri tarpeeksi, ei liikaa eikä liian vähän, ja siitä tietysti annan plussaa.
En ole mikään pohdinnan ylin ystävä :D Kirja on ajankohtainen tietyllä tapaa,
ja olisi hienoa jos kirjassa esiintyvän fiktiivisen Phalanxiforin kaltainen
lääke keksittäisiin oikeasti. Sen hinta varmaan nousisi pilviin, mutta silti.
Tähdet: ★★★
Tähdet: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti