Tällä kertaa vuorossa on Beth Revisin kirjoittaman kirja, eli Across the Universe-sarjan toinen osa, Miljoona aurinkoa (A Million Suns, 2012). Kirja on painettu suomeksi Otavan toimesta. Olen lukenut kirjan ensimmäisen osan kaksi kertaa: ensimmäisellä lukukerrallani pidin kirjaa ärsyttävänä ja tylsänä, mutta sitten päätin antaa sille toisen mahdollisuuden. Silloin mielipiteeni kirjasta muuttui, ja päätin lukea myös sarjan toisen osan.
Amyn ja Seuraajan välit
ovat kireät; Amysta tuntuu, että Seuraaja on vienyt hänen loppuelämänsä, ja
Seuraaja on kiireinen päätyessään Vanhimman asemaan Varjelus-aluksen johtoon.
Alus on lähetetty Maapallolta avaruuteen asuttamaan uusi planeetta, Kentauri-Maa.
Kentauri-Maalla ihmisten on mahdollista elää sen olosuhteiden vuoksi. Aluksella
kuitenkin on paljon salaisuuksia, vakavia salaisuuksia. Yksi tärkeimmistä
koskee aluksen moottoreita ja etenemistä avaruudessa.
Edelleenkään en pidä
siitä, että kertoja vaihtuu vähän väliä. Kirjailija on halunnut ilmeisesti
saada vaihtelevuutta kirjan lukemiseen näkökulmien vaihtumisen myötä, mutta
minun mielestäni vaihdot tapahtuvat liian nopeasti. Minun kohdallani kävi niin,
että kun onnistuin asettumaan esimerkiksi Amyn hahmon asemaan, minut repäistiin
lähes heti kertojan vaihdon myötä Seuraajan rooliin. Se oli miinus minun
listallani. Ja lisäksi: osasin eläytyä paremmin Amyn ajatusmaailmaan kuin
Seuraajan. Seuraaja tunti liian etäiseltä minulle.
Plussaa tulee kyllä myös:
arvoitukset ja salaisuudet tarinassa olivat hyviä, ja asioita saatiin selville
juuri sopivissa määrin ja hyvillä aikaväleillä. Jos kaikki asiat olisivat
kasautuneet loppuun, niin... eih. Tämäntyyppisissä jännityskirjoissa on hyvä,
että tapahtuu myös muutenkin kuin lopussa. Tässä suhteessa kirja ei pettänyt
minua.
Varsinkin Amyn näkökulma
oli hyvä. Mukana oli paljon syvällistä pohdintaa ja tunteiden käsittelyä, joita
ei yleensä tapaa hirveästi jännityskirjoissa. No, ainakaan minun vastaani ei
ole sattunut sen kaltaisia jännäreitä. Ei tämäkään kirja kyllä täysin
jännitystä ollut. Siinä oli myös kasvutarinantynkää mukana, samoin hitunen
romantiikkaa.
Edelleenkään tämä sarja ei
oikein täysin nappaa, mutta kyllä silti ajattelin sen loppuun lukea. Lisäksi tämän
toisen osan hyvällä tavalla ärsyttävään kohtaan jätetty loppu melkeinpä
pakottaa lukemaan seuraavankin teoksen. Kirja ei perustasolla juurikaan anna
mitään uutta, eikä varmaankaan jää kovin hyvin omaan mieleeni.
Tähdet: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti