Tällä kertaa luin teiniraskautta käsittelevän kirjan, joka on nimeltään Sininen huone. Valitsin kirjan luettavakseni puhtaasti siitä syystä, että se on lukudiplomin kirjalistassa. En odottanut kirjalta juurikaan mitään, sillä en ollut lukenut aiemmin vielä yhtäkään samaa aihetta käsittelevää kirjaa. Tämän kyseisen teoksen on kirjoittanut Mila Teräs, ja se on julkaistu vuonna 2006 Otavan toimesta. Hieman vanhempaa tekstiä siis. Minun mittapuullani kaikki yli pari vuotta vanhat julkaisut ovat vanhoja :D
Tarinan alussa kirjan
päähenkilö Sigrid saa kauhukseen huomata olevansa raskaana: pillerit ovat
pettäneet, ja raskaustesti näyttää positiivista. Sigridistä tuntuu siltä kuin
hänet upotettaisiin kylmään veteen. Pakokauhun tunne valtaa Sigridin samalla,
kun sanat "Ei voi olla totta" risteilevät hänen päässään. Hän on
17-vuotias lukion kesken jättänyt nuori, ja hän kantaa alkavaa elämää
kohdussaan. Orastavan onnen tunteen rinnalla kytee pelko tulevaisuudesta.
Kuten arvata saattaa,
kirja käsittelee Sigridin maailman muuttumista. Olen sitä mieltä, että Sininen
huone on ehdottomasti kasvutarina - mitäpä muutakaan se olisi? Kirjan aikana
Sigridin ajatusmaailma muuttuu melko radikaalisti
"aikuismaisemmaksi", joskaan se ei heti tapahdukaan. Sigrid alkaa
ottaa entistä enemmän vastuuta elämästään muuttamalla omaan kotiin
päättäessään, ettei tee aborttia.
Itse en saanut kirjasta
paljoakaan irti, sillä en kyennyt samaistumaan Sigridiin tai muihinkaan
henkilöhahmoihin. Kaikki hahmot tuntuivat etäisiltä. Oikeastaan en saanut koko
kirjaan kunnon otetta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi huono. En
henkilökohtaisesti vain kyennyt "astumaan" kirjan maailmaan.
Yksi hämmennyksen kohteeni
oli Vilja, pikkutyttö, jolla ei tuntunut olevan mitään estoja - eikä
omanikäisiään ystäviä. Tyttö tuntui takertuvan Sigridiin, eikä Sigrid pannut
sitä pahakseen. Vilja kutsui Sigridin jopa kotiinsa, ja päähenkilö vastasi kutsuun
myöntävästi. Toinen hämmentävä juttu oli henkilöiden toiminnan uskottavuus:
esimerkiksi, kun Sigridille selvisi, että Sampsa pettää häntä, Sigrid ei
suuttunut tai edes tullut surulliseksi. Mielestäni tämä oli kummallista.
Ilmeisesti Sigridille käsite "normaali reaktio" ei ole tuttu :D
Tekstiä oli
pääsääntöisesti helppo lukea, välillä luettavana oli myös hieman haastavampia
pätkiä. Kirjan mieleenpainuvuus oli sitten toista luokkaa: nyt about viikon
jälkeen muistan vain hajanaisesti kirjan tapahtumia ja henkilöitä.
Ookkayh. Veikkaan, että
löytyy ihmisiä, jotka pitävät tästä kirjasta, ja ihmisiä, jotka eivät. Itse
lukeudun jälkimmäiseen ryhmään. Lukukokemus tuntui jäävän jotenkin valjuksi, yksinkertaisesti sanottuna kirja ei kolahtanut.
Tähdet: ★★
Samalta kirjailijalta: Perhosen varjo
Tähdet: ★★
Samalta kirjailijalta: Perhosen varjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti