lauantai 12. syyskuuta 2015

Mila Teräs - Perhosen varjo

Sisältää juonipaljastuksia!


Takakannen perusteella voisi luulla teoksen olevan jatkoa jollekin toiselle kirjalle, mutta asia ei kuitenkaan näin ole. Mila Teräksen kirja on oma itsenäinen tarinansa, joka on julkaistu vuonna 2012. Kirjan takakannen teksti ei juuri mielenkiintoani saanut heräämään, vaan syynä oli kaunis etukansi. Pinnallista kieltämättä.

                      Kirja kertoo mustaan pukeutuvasta Linneasta,  joka on melko synkeä ihminen. Linnea, kuten kaikki muutkin hänen suvussaan, on nimetty kukan mukaan. Hän ei tule hyvin toimeen eronneiden vanhempiensa kanssa. Hän lähtee kesälomalla isoäitinsä luo Usvalaan äitinsä vastustelusta huolimatta.

                      Kuten takakannessakin kerrotaan, salaisuudet tihentyvät Linnean ympärillä. Kuitenkaan salaisuuksien tihentymistä ei kuvattu mitenkään erityisillä tapahtumilla. Vasta kirjan loppua kohden tilanne muuttui, ja paljastukset, joita olisin toivonut kirjailijan ripotelleen sinne tänne pitkin tarinaa, singottiin kerralla lukijaa päin. Juoni ei ollut kiinnostava, ja ihmettelinkin moneen otteeseen kirjan aikana, miksi ihmeessä sitä edes luin. Tarina ei maistunut minulle.

                      Ja fantasia, tietysti sitäkin piti tunkea mukaan. En ollut yhtään olettanut, että kirjassa olisi a) fantasiaa ja b) keijuja. Itseäni keijut eivät ole ikinä erityisemmin kiinnostaneet, kuten eivät myöskään kukat tai perhoset, joita kirja suorastaan kuhisi. Juonen lisäksi myös hahmot olivat melko tavanomaisia, enkä kyennyt oikein samaistumaan kehenkään.

                      Mutta kyllä kirjasta positiivistakin mainintaa löytyy: minut yllätti fakta, että Michael, johon Linnea ihastui, ei ollutkaan Michael vaan hänen kadonnut kaksoisveljensä. Kun asia paljastui, olin lievästi sanonut järkyttynyt ja tunsin, että minua oltiin johdettu harhaan koko kirjan ajan. Nyyh :(
 
                      Tähdet: de


Samalta kirjailijalta: Sininen huone

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti