Terhi Rannela - Yhden promillen juttuja

Sisältää juonipaljastuksia!


Luin viime äikänkurssin kirjallisuustyötä varten Terhi Rannelan kirjoittaman kirjan Yhden promillen juttuja. Teos on kokoelma lyhyitä tarinoita, joissa keskeisessä asemassa on alkoholi, kuten sen nimestä voi päätellä. Kirja on painettu Keuruussa vuonna 2012 kustannusosakeyhtiö Otavan toimesta.
 

                      Kirja kertoo erilaisten ihmisten elämästä nykyajan viinanhuuruisessa Suomessa. Tyylilajeja on useita, sillä tarinoita on 19. Näkökulmiakin oli enemmän kuin yksi: alkoholia tarkastellaan niin ensikertalaisen, kokeneempien käyttäjien, ohikulkijoiden kuin läheisen silmien kautta. Jokainen luku kertoo erilaisen tarinan, joten kertojatyypit, henkilöt ja asetelmat muuttuvat vähän väliä. Tarinapaljouden keskeltä nousi pari kertomusta muiden yläpuolelle. Suosikeikseni päätyivät tekstit Tää on Suomi! (s. 9–11), Ympäri (s. 55–58) ja Me ollaan sankareita kaikki (s. 109–110). Kaikille niille yhteistä on se, että ne jäivät päähäni pyörimään.

                      Kirjan ensimmäinen luku, Tää on Suomi!, on oikeastaan modernin runon kaltainen. Luku kiteyttää hyvin nuorten paineet käyttää alkoholia. Runon sanoma on, että jos ei juo, joutuu pilkattavaksi tai olemaan yksin. On vain ylitsepääsemätön fakta, että ryhmän luomat paineet saavat usein nuoret juomaan.

                      Luvussa Ympäri päähenkilö siivoaa vanhempiensa huonetta, kun hän pudottaa hyllyltä nipun paperisia kansioita. Papereista paljastuu, että hänellä olisi isosisko, mikäli hänen vanhempansa eivät olisi joutuneet rattijuopon aiheuttamaan liikenneonnettomuuteen. Verna alkaa pohtia, millaista hänen elämänsä olisi melkein aikuisen sisaren kanssa. Lisäksi hän näkee äitinsä uusin silmin.

                      "Katson häntä tarkemmin kuin pitkään aikaan. En ole koskaan ajatellut, että äidilläni olisi historia. Äidit ovat vain - äitejä. Huolenpitäjiä ja hössöttäjiä, eivät naisia, joilla on näin suuria suruja."

                     

                      Me ollaan sankareita kaikki - luku sisältää kuvitteelliselta www.suomisekoilee24/7.fi - sivustolta napatun keskustelun, jonka avaaja pyytää muita kertomaan pahimpia kännimokiaan. Tämä luku ja samalla koko kirja loppuvat Linnakundi-nimisen käyttäjän kirjoittamaan viestiin: "Mä tapoin kännissä mun veljeni. Ei naurata vieläkään."

                      Pidän todella paljon kirjan lopetuksesta, sillä viimeinen lause antaa koko kirjalle pahaenteisen ja karmivan tunnelman. Lisäksi on mahtavaa, että kirja loppuu paljastuksen jälkeen kuin seinään. Se saa minut lukijana miettimään, miten Linnakundi on tappanut veljensä. Mielestäni hyvää kirjassa oli myös se, että saarnaamaan ei lähdetty missään vaiheessa, ei edes sosiaaliterapeutin huoneessa keskustellessa.

                      Kaikki tarinat eivät ole yhtä hyviä kuin toiset, ja joistakin en pidä lainkaan. Yksi tällaisista on kolmen tarinan kokoelma Christiane F - nimisestä naisesta (s.65-72). Ensimmäisellä lukukerralla tarina jäi minulle hieman epäselväksi. Tämän lisäksi inhokkilistalleni kuuluu kertomus nimeltä Pinkki muistikirja (s. 101-107).  Maininnan saa myös Höyhenenkevyt (s. 45-48), joka oli ainut fantasiaa sisältävä teksti. Pidän kyllä kyseisestä tarinasta, mutta kirjan realistiseen tyyliin eivät suojelusenkelit kuulu.

                      Kirja jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Useat tarinat ovat mukavia lukea ja lähestymistapa on raitis. En usko, että lukukokemukseni olisi ollut näin hyvä, jos kirja olisi sisältänyt vain yhden tarinan. Olisi voinut käydä niin, että kirjan lukemisen jälkeen minulle olisi tullut raskas olo, kuten kävi aiemmin lukemani Taivaan tuuliin - kirjan kanssa, joka on myöskin Terhi Rannelan kirjoittama.

                      Tähän kirjaan pystyy uppoutumaan monella eri tavalla. Se on moni-ilmeinen lyhytproosateos, jossa kielenkäyttö on läheistä ja rakenteet hallussa. Vakavammin otettuna se on kantaaottava ja pohdintaa aikaansaava kirja. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille omanikäisilleni ja miksen myös itseäni vanhemmille. Uskon, että kirja voi vaikuttaa monien ihmisten ajatusmaailmoihin. Lisäksi kirjan jaksaa lukea helposti sen pituuden ja tarinoiden vaihtelun vuoksi.

                      Tähdet: ★★★★★


Samalta kirjailijalta: Taivaan tuuliin