Damian Dibben: Historian vartijat - Myrsky nousee

Sisältää juonipaljastuksia!

Tämä kirja tarttui mukaani, sillä takakansi herätti uteliaisuuteni. Kuitenkin teos Historian vartijat - kirja joutui odottamaan kiltisti lukuvuoroaan. Veljeni huomasi kirjan pöydälläni ja ilmoitti suoraan, että kirja oli huono. Tästä yllätyin, sillä veljeni ei yleensä kirjoja lue. Päätin sitten sallia kirjan kiilaavan jonon ohitse, sillä halusin mahdollisimman nopeasti muodostaa oman mielipiteeni.

                      Kirja kertoo 14-vuotiaasta Jake Djonesista, joka ihan tavallisena päivänä joutuu oudon salaseuran kaappaamaksi. Järjestö kaappauksen takana väittää tuntevansa Jaken vanhemmat, mutta Jake ei tahdo tätä uskoa. Toinen puoli Jaken mielestä myllertää ja haluaa tietää lisää, toinen puoli haluaa paeta ja heti.  On selvää, kumman puolen mukaan Jake toimii. Poika jää järjestön luo ja päätyy näin mitä kummallisimman joukkion luo nollapisteeseen, Normandian Mont Saint-Micheliin, Historian vartijoiden salaisen palvelun päämajaan, ja kaiken kukkuraksi vuoteen 1820. Heipä hei vaan, nykyaika ja entinen elämä.

                      Jake vetäistään tutusta ja turvallisesta ympäristöstä aikamatkaajien järjestön ja historian syövereihin. Kun viesti Jaken vanhemmilta saapuu nollapisteeseen tapahtumat alkavat kunnolla vieriä eteenpäin. Jake lähtee salamatkustajana kolmen nuoren mukaan tehtävälle 1500-luvun Venetsiaan, jonne hänen vanhempansa ovat kadonneet viimeisimmän komentonsa aikana. Juonen edetessä Jakelle selviää koko ajan enemmän Historian vartijoista, heidän tehtävistään ja maailmaa uhkaavista vaaroista - ja perheestään: vanhemmistaan ja kuolleesta veljestään Philipistä, joka saattaa sittenkin olla vielä elossa.

                      Hahmototeutus oli tavallista. Päähenkilö ei tiedä mitään ja tempautuu puoliksi vasten tahtoaan mukaan maailmaan, jota ei olisi arvannut olevan edes olemassa. Ja viimein eteen tulleiden vaikeuksien jälkeen päähenkilö nousee tärkeään rooliin ja osallistuu maailman pelastamiseen. Ihan perus.

                      Pidin siitä, että kirjassa oli mukana periaatteessa paljon ranskankielisiä sanoja ja lausahduksia, joita ei ollut käännetty suomeksi. Ilokseni ymmärsin ne kaikki vaikeuksitta (olen lukenut jo monta vuotta ranskaa, mutten koe olevani erityisen hyvä).  Lempihahmokseni nousi Nathan, yksi kirjan nuorista, joka on luonteeltaan ylimielinen, vitsikäs ja tyylitietoinen, mutta juurikin näiden piirteiden - ja ennen kaikkea toteutuksen - myötä aivan mahtava hahmo. Lisäksi nyt on pakko sanoa, että Damian Dibben on kyllä lukenut historian läksynsä.

                      Historian vartijat - myrsky nousee on julkaistu englanniksi vuonna 2011, alkuperäisnimellä The History Keepers. Suomennos on ilmestynyt vuonna 2012. Minun on pakko sanoa, että veljeni antama mielipide kirjasta oli samankaltainen kuin omani. En kirjasta kokonaisuutena pitänyt, vain joistakin yksityiskohdista (ja Nathanista). Tämä kirja on Historian vartijat - sarjan avausosa. Trilogia tulossa? En tiedä, tulenko lukemaan sarjaa ikinä loppuun, sillä elämä on aivan liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen.

                      Tähdet: ★★

Sally Green - Puoliksi paha

Sisältää juonipaljastuksia!


Ystäväni kehui kirjaa Puoliksi paha maasta taivaisiin, ja nimi jäi muistiini. Luin pari kirja-arvostelua, jotka tulivat netissä vastaan ja päätin kirjan lainata. Mitään en kuitenkaan tehnyt suuntaan enkä toiseen, kunnes kirjastossa huomioni vei omaperäinen kansi. Näin Puoliksi paha päätyi käsiini ja lainattavaksi.

                      Sally Greenin kirja Puoliksi paha (Half Bad, 2014) avaa samannimisen sarjan, joka kertoo Nathanista. Nathan on puoliksi valkoinen noita ja puoliksi musta. Hän on ainoa noita, joka on puoliksi kummallakin puolella, ja sen vuoksi saanut valkoisten noitien neuvoston huomion kiinnittymään itseensä. Asiaa ei yhtään helpota se, että Nathanin isä Marcus on maailman tunnetuin musta noita, joka on murhannut kymmenittäin noitia ja vienyt heiltä kykyjä.

                      Tarina alkaa epämääräisesti, enkä hetkeen tajunnutkaan että missä mennään. Kirja on jaettu kuuteen eripituiseen osaan, ja ensimmäinen on kirjoitettu sinämuodossa.  Hämmentävää. Alun sekavuuden jälkeen kuitenkin  alkaa nopeasti minäkertojalla kirjoitettu toinen osa, joka palaa tarinan alkuun. Nathanin huoltajana hänen äitinsä itsemurhan jälkeen toimii hänen isoäitinsä, ja talossa asuu hänen puolisisarensa Jessica, Deborah ja Arran. Jessica vihaa Nathania sydämensä pohjasta ja osoittaakin sen monin tavoin. Arran ja Deborah sen sijaan rakastavat veljeään.

                      Elämä puolikkaana ei tosiaankaan ole helppoa. Nathan joutuu käymään lapsesta asti vuosittain arvioitavana, jolloin hänet punnitaan, mitataan ja hänen on vastattava kysymyksiin etc. Lisäksi määräykset kovenevat jatkuvasti. Ensin valkoisten neuvosto päättää, että laaditaan rekisteri noidista ja noitasista (alle 17-vuotiaista noidista). Sitten päätetään, että neuvosto jatkaa mustien noitien vangitsemista ja rankaisua. Sitten evätään aikuistumisseremonia muuten kuin neuvoston luvalla, sitten matkustaminen, sen jälkeen on ilmoitettava, mikäli mustavalkoinen noitanen on valkoisten noitien kanssa tekemisissä... Peli sen kuin kovenee. Lopulta tilanne äityy pahaksi. Neuvosto päättää, ettei Nathan voi asua perheensä luona. Näin Nathan päätyy maalle, Celia-nimisen noidan huollettavaksi ja häkkiin.

                      Kirjan juoni tempaisi minut mukaansa heti, kun tajusin missä mennään (eli toisen osion alussa). En malttanut laskea kirjaa käsistäni sitten millään. Juoni kietoi minut otteeseensa tiukasti. Hahmot olivat käytökseltään erittäin uskottavia ja samaistuttavia. O'Brienin veljekset olivat hyvä esimerkki siitä, miten joukolla käydään yhtä vastaan. Sympatiat olivat koko kirjan ajan vahvasti Nathanin puolella. Käytös häntä kohtaan oli käsittämättömän julmaa, ja minun tekikin mieli ampua koko neuvosto, metsästäjät ja kaikki Nathania kaltoin kohdelleet henkilöhahmot. Mutta mitäpä voi lukija tehdä? Kunpa olisin voinut mennä kirjan maailmaan hakkaamaan kaikki kusipäät! Yllätyin hieman itsekin sitä, miten voimakkaasti tunsin vihaa tämän kirjan aikana. Hahmoista suosikeikseni nousivat tietenkin päähenkilö Nathan, hänen veljensä Arren ja Gabriel, musta noita, joka on jäänyt jumiin nurjan (eli tavallisen ihmisen) ruumiiseen. Annaliselle en kuitenkaan lämmennyt yhtään.

                      Kerronta eteni pääsääntöisesti selkeästi ja minäkertojan avulla. Alku tosin oli hämmentävä, en ollut osannut varautua siihen, että kirjan ensimmäinen osio oli ikään kuin napattu keskeltä (kyllä, kirja palasi kolmannessa osiossa taas Celian luokse). Lukujen merkitseminen oli erilaista kuin muissa kirjoissa. Puoliksi pahan luvut olivat välillä hyvinkin lyhyitä (lähinnä alkupuolella), mutta se ei ollut asia, joka kiinnitti huomioni heti ensimmäisenä. Ensimmäinen huomioni oli tämä: Luvut oli kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Se hieman hämmensi, sillä yleensä luvut ovat joko numeroituja (tai kirjaimin numeroituja) tai isolla alkukirjaimella. Kyllä te tajuatte, mitä tarkoitan.

                      Lukukokemus oli mahtava. Kirja oli vangitseva ja sai pohtimaan sitä, miten erilaisia ihmisiä (tai kirjan tapauksessa noitia) kohdellaan ja miten eriarvoisesti ihmiset toisiinsa suhtautuvat. Suosittelen kirjan lukemista muillekin nuorille. Lukekaa tämä! Sarjan toinen osa, Puoliksi villi, on myöskin jo suomennettu.

                     Tähdet: ★★★★★