Terhi Rannela - Taivaan tuuliin

Sisältää juonipaljastuksia!

  "Hän luulee, ettei Aura uskalla, että hän perääntyy kuin pieni lapsi, mutta hän uskaltaa. Hän todellakin uskaltaa! Hän näyttää kaikille olevansa kaikkea muuta kuin pelkuri. Hän menee loppuun asti."

                      22-vuotias Aura Hiljanen istuu Kalattoman koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa penkkinsä alla pommin sisältävä reppu. Mielessään Aura hokee, ettei anna periksi. Kaikki saavat huomata, kuinka tosissaan hän on. Ulrike oli vahva, joten Aurakin on. Miten ennen niin sosiaalisen ja iloisen lapsen tulevaisuus näyttää tältä?

                      Ala-asteikäisen Auran äiti kuolee auto-onnettomuudessa, kun rattijuoppo poikkeaa kaistaltaan ja aiheuttaa kohtalokkaan kolarin. Auran isä selviää. Hän syyttää itseään Meerin kuolemasta, eivätkä tunnontuskat hellitä. Lopulta mies alkaa kuulla harhoja, joissa hänen edesmennyt vaimonsakin syyttää häntä.

                      Paetakseen syyllisyydentunnettaan Joel muuttaa 
tyttärensä Auran kanssa, jolloin Aura joutuu vaihtamaan koulua kesken lukukauden. Hänestä tulee välittömästi uuden luokkansa silmätikku pyöreytensä ja silmälasiensa takia. Tuloksen voi arvatakin. Auraa aletaan kiusata päivittäin, mutta koulun henkilökunta vain viittaa kintaalla koko asialle. Eihän heidän koulussaan voi esiintyä kiusaamista, ei missään nimessä! Aika kuluu ja Aura alkaa masentua, mutta hänen alkoholisoitunut isänsä ei huomaa. Tytär, joka on aina pitänyt kirjoista, alkaa eristäytyä entistä enemmän. Lopulta, kun yksinäisyyden taakka alkaa painaa entistä enemmän, hän lyöttäytyy yhteen luokkansa toisen kiusatun kanssa. Heistä ei tule ystäviä, sillä he ovat yhdessä vain olosuhteiden pakosta, näin kirjan sanoja lainaten. Aurasta kasvaa ahdistunut ja sulkeutunut nuori.

                      Sitten Aura törmää Ulrike Meinfhofiin, teloitettuun naisterroristiin, joka taisteli viimeiseen asti. Hänestä tulee Auralle henkinen äiti ja tukipylväs. Lukioikään edetessä Auralle on muodostunut jonkinasteinen pakkomielle terroristinaisesta, ja jokainen hänen aineensa käsittelee jollain tapaa Ulrikea.

                      Kun kuvioihin ilmaantuu Henri, asiat muuttuvat entisestään. Henri näkee Aurassa mahdollisuuden ja alkaa manipuloida pahaa-aavistamatonta tyttöä kohti lukijaa kauhistuttavaa päämäärää. Kaksikko alkaa kulkea terroristi Ulriken ja hänen miehensä Andreaksen viitoittamaa tietä.

                      Terhi Rannela on onnistuneesti kuvannut sitä, mihin kiusaaminen voi johtaa. Taivaan tuuliin, vuonna 2012 kirjoitettu kirja, ei ole mikään kevyesti otettava teos, sillä kirjan sanoma on ehdottoman tärkeä. Mielestäni tarinaa oli raskasta lukea sen surullisuuden ja ajatusmaailman takia. Kauhistuttava kasvutarina on kaikessa synkkyydessään kuitenkin mahtavaa luettavaa. Kirja saa lukijan ajattelemaan vaihteeksi myös vakavampiakin asioita. Voin hyvällä omatunnolla suositella kirjaa luettavaksi. Yleensä en tämän kaltaisista kirjoista pidä juurikaan niiden tunnelman takia, mutta tämä kirja oli selkeä poikkeus. Kuitenkaan kyseistä kirjaa ei kannata lukea yhdeltä istumalta. Minä itse tein näin, mutta sain huomata kirjan masentuneen ilmapiirin tarttuvan ja jättävän minut pohtimaan asioita pitkään eri kanteilta. Taivaan tuuliin olisi mielestäni hyvä lukea parissa kolmessa pätkässä.

                      Erityistä plussaa tulee siitä, että loppu on jätetty avoimeksi. Tämä antaa jokaiselle mahdollisuuden päättää, miten tarina juuri hänen mielestään tulee loppumaan. Räjäyttääkö Aura lopulta pommin vai ei? Muuta en voi sanoa, kuin että loistavaa työtä.

                      Tähdet: ★★★★★

 Samalta kirjailijalta: Yhden promillen juttuja